Moooi!!
Mulla menee itseasiassa erittäin erittäin hyvin, kiitos kysymästä. Just
kirjoitin (sanotaan Saksassa eli siis tein) vikan kokeen ennen lomaa ja
nyt on jo loma fiilis, vaikka melkein vielä viikko koulua jäljellä.
Ehkä se on enemminkin kevät fiilis, koska tänään paistoi jälleen aurinko
ja oli suht lämmintä (huiteli jossain +10 asteen huitteilla, mut
aurinko on jo lämmin). Ja siis joo meillä täällä Saksassa on
pääsiäisloma, joka alkaa ainakin meidän koulussa kiirastorstaina,
joissain ehkä vasta pitkäperjantaina ja joissain jo ensi maanantaina. Se
kestää sitten sen pääsiäismaanantai viikon, joillakin onnekailla ehkä
jopa sen seuraavankin viikon. Näin hyvin tiedän tämänkin asian joo,
mutta kun täällä on joka osavaltiossa eri koulusysteemi ja eri lomat ja
sitten vielä koulu kohtaiset erot, niin enhän minä voi kaikkea tietää
(netistä voisi löytyä...). Lähden siis jossain vaiheessa lomaa Hampuriin
serkkua ja hänen perhettään morjestamaan. Tulee olemaan pitkä matka
(800km), mutta odotan jo innoissani.
Kun tuossa jokunen aika sitten skypettelin vanhempieni kanssa, sanoin, että on hauskaa ja tosi kivaa, että kun en syksyllä koulun takia oikein ehtinyt kirjoittamaan blogiin. Niin nyt en jouda sosiaalisten asioitten takia, huomaa kuinka on vapaa-ajalla paljon enempi menossa syksyyn verrattuna ja se piristää mieltä kummasti. Nyt kun on jo sulautunu porukkaan ihan hyvin, niin sitten on erilaisissa tapahtumissa mukana, joissa taas tutustuu uusiin ihmisiin jne. Tuo lasketteluleiri oli kans sellanen hyvä sosiaaliutumis paikka (onks toi ees sana?!).
Ennen hiihtolomaa saatiin todistukset, josta laitan kuvan, mutta ette varmaan kovasti niistä numeroista tai muustakaan hyödy. Saa kysyä tai google kääntäjä auttaa :D Pikaneuvo: 1 huonoin ja 15 paras, 1-4 hylättyjä, (minun mittarilla, ei siis virallisesti): 5-9 ihan ok, 10-15 erittäin hyvä (mä oon tyytyväinen, jos se on yli 5). Se kouluun liittyvä postaus/postaukset tulee vielä, niin että tajuutte kans mistä mä aina puhun. Mutta näin yleisesti, kyllä se syksyn lukeminen oli ihan kannattavaa, nimittäin vaikka osasta tulikin niin sanotusti hylätyn puolella olevia, on keksiarvoni ihan siellä paremmalla puolella: 6,33. Ja muutamissa aineissa olen ollut oikein ylpeä, kun olen saanut jopa parempia numeroita kuin itse natiivit. Kyllä, opettajat arvioivat minut ihan samalla tavalla kuin muutkin, paria pientä poikkeusta/helpotusta lukuunottamatta (jotka yleensä liittyivät oikeinkirjoitukseen). Koulu oli aluksi pääasiassa kielen takia aika rankkaa, mutta nyt on onneksi se vaihe jo ohi, eikä tarvitse enää niin paljoa miettiä mitä jokin sana tarkoittaa.
Mun todistus // Mein Zeugniss
Tänne tullessani, jouduin koko ajan ajattelemaan etten saa tehdä liikaa hommia. Suomessahan minulla on aina miljoona juttua yhtäaikaa tekeillä ja sellaista vaan paikallaan makaamista ei oikein esiinny. Täällä voisin tietysti tehdä ihan saman määrän hommia, mutta yritän aina muistaa, että tämä on vuosi jossa saan ottaa rennosti eikä ole pakko tehdä kaikkea. Minullahan ei sinänsä ole mitään tavoitteita tälle vuodelle, monet sanovat myös: "Sinunhan ei tarvitsisi tehdä koulunkaan eteen mitään". Mutta minä haluan tehdä vähän jotain, enhän minä saa kokonaan unohtaa kuinka opiskellaan, ja kaiken lisäksi moni näistä asioista hyödyttää minua varmasti myös Suomessa sitten. Tärkeintä vain on se, että olen käynyt jo 10 vuotta koulua ja jos en YOn jälkeen tai opisekellessa onnistu tekemään viksua välivuotta/lukukautta, niin käyn tästä eteenpäin vähintään vielä 5 vuotta koulua ja tämä vuosi mitä nyt teen pitäisi olla pieni katkos siinä välissä, että en aivan kokonaan uuvu.
Muutamat kaverit on jo sanonu ja itsekin olen huomannut, että Suomen kirjoittaminen, varsinkaan näin suoraan koulun jälkeen, ei ihan onnistu. Kun ajatukset kulkee vielä yleensä saksalaisia reittejä, niin suomi onkin yllättävän vaikeaa. Esimerkiksi saksalainen sanajärjestys ei oikein sovi suomenkieleen, tai no voisi sitä käyttää, mutta se ei kuulosta fiksulta. Ja sitten puhuessa meinaa kokoajan saksalaisia pikkusanoja livahtaa väliin...mutta älkää huoliko, en minä nyt suomea unohda. Kaikenlisäksi saksanikaan ei todellakaan ole täydellinen, kirjoittaminen parantuu koko ajan, mutta puhuessa minulla on aksentti (en kuule sitä enää itse) ja koska saksalaiset sanovat R -kirjaimen aivan eritavalla, en oikein osaa vieläkään sanoa sitä saksalaisittain.
Kuvituksena on tuo meidän (Samuelin) aivan ihana Norjanharmaahirvikoiranpentu Tuike, hän on siis noin yhdeksän viikon ikäinen ja temmeltää siellä Suomessa lopun perheen ilona. Minä jaan ilon, kuvien ja skypen kautta ja olen aivan rakastunut. Kenenkään ei tarvitse sanoa, että sehän ei sitten tunne minua kun menen takaisin Suomeen, sillä tiedän sen itsekin...se ei edes tajunnut sypettäessä katsoa konetta, vaan katseli ihan päinvastasiin suuntiin :D
Näillä mennään tällä kertaa, vaikka minulle hyvää kuuluukin, olen juuri erittäin nuhaisena täällä. Pitikin mennä sanomaan, että onneksi en ole vielä ollut kipeänä josko selviäisin influenssan ohi...eihän sitä silloin ainakaan selviä, mutta ei tämä tähän mennessä ole kovasti menoa haitannut. Hieman sekalainen postaus, mutta niin on nyt mielikin tästä keväästä aivan sekaisin. Hyvää pääsiäistä kaikille ja muistakaa syödä minunkin puolestani mämmiä (täällä sitä ei ole, mutta en minä kyllä siitä tykkääkkään)!
******
Halloo ihr Lieben!! Mir geht's jetzt gerade sehr gut. Ich habe schon meine letzte Klausur vor den Ferien geschrieben und freue mich schon so auf die Ferien. Oder vielleicht eher auf den Frühling, der sich schon ein bisschen blicken lässt, mit diesem herrlich warmen und sonnigem Wetter. Wir hier in Baden Württemberg oder zu mindestens in Rutesheim haben ab nächsten Donnerstag anderthalb Wochen lange Osterferien. Letztendlich nicht so viel, aber genügend für mich. Ich bin an Ostern hier, aber dann fahre ich nach Hamburg zu meinem Onkel und meinem Cousin. Die Fahrt wird sehr lange dauern, aber es ist auch nicht das erste Mal für mich und ich freue mich schon auf Hamburg. Viele haben schon gefragt ob ich den "König der Löwen" anschauen gehe und wenn es klappen würde, wäre es sehr cool (die Ticketen sind nur so teuer).
Als ich vor kurzem mit meinen Eltern telefonierte, sagte ich zu ihnen, dass ich im Herbst wegen der Schule nicht so viel geschrieben habe, aber jetzt habe ich eher wegen meinem sozialen Leben nicht so viel Zeit dafür. Ich finde es ist ein gutes Zeichen und freue mich darüber. Jetzt, da ich schon einen Freundeskreis habe, gehe ich in verschiedene Veranstaltungen mit und bekomme immer mehr neue Freunde. Auch durch die Skifreizeit habe ich neue Freunde bekommen und es freut mich riesig.
Vor den Skiferien haben wir unsere Halbjahres Zeugnisse bekommen, ich poste auch noch ein Bild davon. Wir haben ja Notenpunkte und ich kann die nicht in Noten umschreiben, also müsst ihr es selber irgendwie raus bekommen. Die Notenpunkten gehen ja von 1 bis 15, davon sind 1-4 unterpunktet. Ich bin zufrieden wenn meine Punkten zwischen 5 und 9 sind, wenn ich mal etwas Besseres bekomme, bin ich sehr glücklich darüber. Ich bin zufrieden mit meinem Zeugniss, weil der durchschnitt 6,33 ist und nur zwei Fächer unterpunktet sind. Manchmal bin ich auch stolz auf mich, wenn ich eine bessere Note z.B in Deutsch bekomme, als jemand, der schon immer hier in die Schule gegangen ist.
Ich lerne die ganze Zeit immer besser auf deutsch zu schreiben, aber dabei schreibe ich dann auf finnisch falsch. Im Finnischen und im Deutsch ist nähmlich der Satzbau unterschiedlich. Wenn ich mitten am Tag, wenn ich auf deutsch denke, irgend etwas auf finnisch schreibe, schreibe ich es öfters mit deutschem Satzbau. Schlimm ist es nicht, es ist halt ein bisschen schwieriger zu verstehen. Aber in Finnland werde ich es wieder schnell richtig lernen und schreiben. Beim Deutschsprechen habe ich immer noch einen Akzent, mittlerweile höre ich es selbst nicht mehr. Und schwäbisch schwätz i' auch. Das grösste Problem ist halt der Buchstabe r, weil er in finnisch und deutsch so unterschiedlich ausgesprochen wird, dass ich es immer noch nicht richtig kann im Deutschen.
Die Bilder sind von unserer (eigentlich meines Bruders) neuen Norwegischen Elchhündin, sie heisst Tuike. Sie ist ca. neun Wochen alt und macht der ganzen Familie in Finnland Freude. Ich habe sie bisher nur über Skype und Bilder gesehen, aber habe sie trotzdem schon lieb gewonnen.
Ein Durcheinander habe ich wieder geschrieben, aber meine Gedanken sind vom Frühling auch durcheinander. Frohe Ostern euch allen, und esst nicht zu viel Schokolade!
