Mitä kaikkea minä olen tehnyt // Was alles ich gemacht habe

Ohhoh, aika menee niin nopeesti, etten mä pysy edes perässä. Kertailen nyt mitä tässä on tapahtunut, sitä nimittäin riittää. Vilustuin, melkeinpä heti kun olin toipunut hapankaali episodista, pienesti, ei siinä onneksi muuta, mutta kurkku oli aika kipeä ja pää oli ihan tukossa, muttei ollut edes nuha. No siihen loppu minun säännöllinen liikkuminen ja tänään, kun kävin kahden viikon tauon jälkeen lenkillä puin liikaa päälle...minä luulin, että siellä on kylmä. Aina ei voi mennä ihan putkeen.

Viime viikko meni tosi nopeasti (pieni seliseli, kun en ole kirjoittanut), kun oli koko ajan jotain tekemistä. Tiistaina tein novelli analyysin harjotuksena nyt maanantaina olleelle saksan/äikän kokeelle. Keskiviikkona harjottelin kaverin kanssa matikkaa perjantain koetta varten, torstaina oli nuortenilta ja perjantaina kävin kaverin kanssa Leonbergissä shoppailemassa. Sitten viikonloppuna oli tädin pyöreet, niin oli hulinaa talossa.

Eikä tämä viikko näytä menevän yhtään huonommin. Okei, en tiedä voisko olla yhtään kivempaa juttua aloittaa maanantai kuin saksankielisellä novellianalyysillä (huomaa sarkasmi), mutta se on nyt ohi ja toivon, että edes jotenkin onnistuin. Koska maanantaina ei sitten muuta koulua ollutkaan kävin pitkästä aikaa valokuvaamassa. Olen koko ajan odottanut, että paistaisi aurinko ja nytten se paistaa jo kolmatta päivää. Vähän meinaa vaan jo syksyn värit olla ohi tai siis täälläkin on jo tippunut puista lehdet.

Eilen tiistaina oli aika yllätys päivä, sillä kukaan ei oikein tiennyt mitä koulussa tapahtuu, mutta kaikki tiesivät ettei mitään normaalia. No meillä oli sellainen jatko-opintojen esittely päivä ja se oli aika hyvä ainakin minulle, nimittäin nyt tiedän mitä täällä voi opiskella ja miten. Helpottaa varmasti jonkun verran mietintöjä sitten, kun tulee aika päättää mitä tekee lukion jälkeen. Mutta koska oli erikois päivä en päässyt soittotunnille, joka on yleensä hyppytunnilla, jota ei siis ollut. Saan kiittää jotain kolmatta osapuolta, joka oli perunut oman tuntinsa, niin sain kuitenkin soittotuntini vielä iltapäivälle. Tunnin alussa sattui ikävä tapaus, nimittäin, kun yritin kiristää jousta, se ei kiristynytkään... No soittelin opettajan jousella sen tunnin ja menin heti tunnin jälkeen soitinrakentajalle, jolta myös ostimme sellon ja hän korjasi sen heti (en tiedä mikä siinä oli, mutta se on ehjä mikä on tärkeintä) :). Soittotunnista pitää nyt mainita erikseen, että olen aivan innoissani, sillä pääsen perjantaina katsomaan tai siis soittamaan orkesteriin. Käyn vähän tutustumassa ja katsomaan, että mitä siellä soitetaan, että jäänkö soittamaan. Ja maanantaina jos haluan saan käydä teoriatunnilla oppimassa sitä niinkin ihanaa musiikinteoriaa saksaksi, mutta nämä ovat vähän vähemmän teoreetikkoja, että en tiedä joudunko/saanko opetella niitä asioita mitä Suomessa opettelen.

Heti kun minulla on enempi tekemistä jaksaminen ja mieliala on miljoona kertaa parempi. Minä olen aina ollut menossa, niin tällainen elämä jossa ei ole paljoa tekemistä, alkaa väsyttämään ja on kaiken lisäksi tylsä. Onneksi nyt riittää aktiviteettia, vaikka muille jakaa, okei ei riitä nimittäin sitten tulee taas tylsyys. Perjantaina (koulun jälkeen) alkaa syysloma ja jotenkin tuntuu, että minähän vain lomailen koko ajan. Maanantaina lähden Müncheniin ja tapaan kavereita, pitää katsoa kuinka kauan viihdyn siellä.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa ja voisitte vaikka kommentoida tuonne alas mitä sinne kuuluu tai tietysti tulla juttelemaan jossakin muualla taikka saa vaikka soittaa. Niitä postausideoita otetaan edelleen vastaan. Yllä ja yksi on myös alla, on kuvia mitä olen ottanut tässä viime aikoina, kun kameran kanssa olen heilunut. :D

******

Ooo, die Zeit läuft so schnell, wenn man viel zu tun hat, merkt man es gar nicht. Nach der Episode Sauerkraut habe ich mich gleich erkältet, aber zum Glück war es schnell wieder vorbei. Deshalb sollte ich allen Sport weg lassen, aber heute war ich wieder joggen und es war toll.

Letzte Woche verging sehr schnell und ich hatte auch viele zu tun. Am Dienstag schrieb ich eine Kurzgeschichteanalyse zur Übung auf die Klausur und am Mittwoch übte ich mit einer Freundin Mathe auch auf eine Klaussur. Am Donnerstag war Jugendkreis und am Freitag war ich mit einer Freundin in Leonberg shoppen. :D

Für diese Woche sieht es gar nicht schlechter aus. Okey, den Montag könnte man auch bisschen besser anfangen, als mit eine Deutschklausur wo man eine Kurzgeschichtenanalyse schreiben muss. Aber danach hatte ich sonst keinen Unterricht mehr und ich hatte viel Zeit um zu fotografieren und es hat wahnsinnig viel Spass gemacht. Dann am Dienstag wusste niemand so richtig was in der Schule passiert, denn wir hatten einen Studientag. Der war gut, weil ich jetzt weiss ich was, wie und wo man hier in Deutschland studieren kann. Und ich hatte Glück, dass ich meine Cellostunde auf den Nachmittag verschieben konnte, denn die war auch wieder sehr gut. Jetzt gehe ich auch noch am Freitag ins Orchester und am Monntag (nach den Ferien) zum Theorieunterricht. Ich freue mich so darauf, dass ich mehr Musik machen kann.

Ich habe gemerkt, dass wenn ich mehr zu tun habe, habe ich auch mehr Kraft und ich bin viel fröhlicher als sonst. Ich bin eigentlich immer unterwegs, also so ein Leben ohne etwas zu tun ist langweilig und da wird man auch müde. Nächste Woche haben wir dann Herbstferien und ich fahre nach München. Also alle Münchner, meldet euch, ich komme am Monntag und bleibe für ein paar Tage.

Soweit für heute, ihr könnt mal kommentieren oder sonst so etwas von euch etwas hören lassen!! Oben sieht ihr Bilder was ich jetzt vor kurzen gemacht habe. :D

Nyt ei mennyt niinkuin piti // Das ging nicht so wie es sollte gehen

Heippodei! Nytpäs kerron ruuasta, siitä niin aina ihanasta asiasta, joka voi joskus kuiteskin olla aika petollinen. Tietysti voisin joskus yrittää ottaa vaikka kuviakin...Vaikka mulla on mennyt aivan loistavasti melkeenpä koko ajan tähän asti ja nytkin menee, niin alku viikosta ei mennyt.

Viime sunnuntaina ei menty syömään niinkuin normaalisti vaan mentiin Perousiin "Hapankaali -juhlaan". Sellanen katujuhlan tyyppinen juttu missä oli pari järkyttävän isoa telttaa yhdessä ja sitten siellä myytiin syömistä. No, tiesin ettei hapankaali ole minun herkkua, koska en ole tottunut siihen. Lähdin kuitenkin mukaan, kun Oma ja täti lähti. Jälkiviisaana voi ajatella ettei ehkä sittenkään olisi pitänyt mennä.

Siellä juhlassa otin annoksen, johonka kuului rutkasti hapankaalia, jotain lihaa ja siivu leipää. Mainittakoon, että tietysti otin myös Apfelschorlea niinkuin aina, siinä on omenamehua ja wichyä sekasin. Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää, mikä oli minusta aika yllättävää, kun aiemmat kerrat eivät ole mitenkään kummoisia olleet.


Ruokailun jälkeen lähdettiin takaisin kotia kohti ja ennenkuin oltiin päästy edes autoon asti minulla rupesi vääntämään mahassa, mikä sitten jatkui koko illan. Maanantaina koulussa meni ihan kivasti, mutta pikku hiljaa rupesi taas vääntämään mahassa ja ylämaha oli aika kipeä. Kotona lounaalla ajattelin, että syön kevyesti eli runsaasti salaattia. Kouluun palattuani huomasin, että ei helpottanu salaatti.

Juteltuani äitin ja iskän kanssa ajateltiin syyksi sunnuntainen ruoka ja mahdollinen ruokamyrkytys. Ajattelin, että ruokamyrkytys olisi hyvin mahdollista, kun ei tuolla voi varmaksi sanoa mitä suuhunsa pistää.

Päädyttiin kuitenkin lopulta siihen, että kivut viittaavat närästykseen, mikä taas tulee varmasti hapankaalista. Hapankaali on vahvaa ja saa yllättäen paljon syötynä helposti vatsan sekaisin. Äiti sanoi myös, että maito tuotteiden runsas käyttö saattoi pahentaa tilannetta olenhan ollut laktoosi-intolerantikko. Ja se salaatti oli ollut huono idea, täällä päin kun on tapana laittaa salaattiin etikkaa sun muita vahvoja aineita, niin sehän vain sekoitti lisää.

Onneksi kivut ja pyöriminen helpottivat siinä tiistain aikana, vaikka jouduin muuttamaan ruokavalion hetkeksi aika mauttomaksi. Suolaton puuro ja kuiva leipä/sämpylä, kun eivät ole mitään erikoista ruokaa. Loppu viikko sujuikin aivan mainiosti.

********

Heute erzähle ich von einem Lebensmittel namens Sauerkraut, weil ich mir nicht sicher bin, ob ich es gleich wieder essen werde. Am Sonntag vor einer Woche gingen wir nicht wie sonst Essen, sondern wir gingen nach Perouse zum Sauerkrautfest. Euch brauche ich zum Glück nicht erzählen was so ein Fest ist. Schon im Voraus wusste ich, dass Sauerkraut nicht mein Lieblingsessen ist, aber ich ging trotzdem mit.

Dort nahm ich eine Portion mit viel Sauerkraut, irgend einem Fleisch, und eine scheibe Brot. Natürlich wie immer hier in Deutschland nahm ich auch noch ein Apfelschorle, weil das gibt es in Finnland nicht. Das Essen war ganz gut, worüber ich überrascht war, weil vorher mochte ich es nicht so. Aber schon als wir nach Hause gehen wollten, fing es an im meinem Bauch sich zu drehen, deswegen ging es mir den ganze Abend nicht so gut.

Am Monntag ging ich normal zur Schule, aber bald fingen die Bauchschmerzen wieder an und das war sehr schlimm. Zu Hause beim Essen dachte ich etwas Leichtes zu essen, also viel Salat. In der Schule bemerkte ich, dass der Salat keine gute Idee war.

Ich sprach mit meinen Eltern und wir dachten schon, ob es eine Lebensmittelvergiftung wäre. Wir waren uns ganz sicher, dass das von dem Essen am Sonntag kam. Dann überlegten wir, ob es nicht nur einfach von dem Sauerkraut kommt, weil ich es nicht gewöhnt bin. Meine Mutter meinte noch, mein Magen sei einfach überempfindlich und reagiert deswegen so stark. Dieser Meinung nach sollte ich dann  Haferbrei, trockenes Brot und Banane essen, einfach so was den Magen beruhigt. Ich durfte auch die Salatsose mit Essig und so weiter weglassen. Zum Glück half es dann und der Rest der Woche ging dann ganz gut.

 

Tätä olen jaellutkin jo aika paljon, mutta innostuin kuvaamaan itseäni silloin viime sunnuntaina. //

Das Bild habe ich schon viel gepostet, aber ich hatte inspiration gerade am letzten Sonntag. 

Ensimmäiset viikot // Die ersten Wochen

Nyt koulu juttuja...anteeks mut mun elämä pyörii pääasiassa siellä niin kauan, kun kaverit ei ylety vapaa-ajalle. Kaiken lisäks kaikki on nyt "motivoituneita" koulun alusta ja kellään ei ole olevinaan aikaa.

Joka tapauksessa koulu on aika pitkälti sitä mitä mä ajattelinkin, tietysti ei voi vielä paljoa sanoa muutaman viikon perusteella.  Alussa vaan oli tosi rankkaa, kun piti keskittyä 100%, että tajus ees jotain. Onneksi joka päivä menee helpommin, vaikka itse tekstin tai puheen tuottaminen on vielä hyvin hankalaa tunneilla.

Tämä kouluhan on aika iso, kun nyt Suomessa ehin tottua reilun 200 oppilaan musluun ja täällä on yli 1000 oppilasta. Outoa, että täällä nuorimmat on 10 -vuotiaita, joten käytävillä pitää varoa ettei joku ipana pomppaa eteen ja sitten siellä ei ees kuule omia ajatuksia. Tämä saksalaisten lukio on vähän erilainen kuin Suomessa.

Valokuvaus inspiraatio on suuri, mutta toteutus välillä hankalaa. //

Für Fotografieren hätte ich jetzt lust, aber manchmal ist es bisschen schwierig alleine. 

Mä olen siis koulussa iha normaalina oppilaana eli teen kaikki kokeet sun muut jutut, yhtä juttua lukuunottamatta. Näitten pitää tehdä kolmesta aineesta, joko esitelmä tai jokin muu vastaava juttu, jonka kesto on yleensä 20-45min riippuen aineesta. Sen sitten opettaja arvioi ja se lasketaan yo:hon. Täällä on yo muutenkin ihan outo juttu, voisin itseasiassa joskus, kun tiedän enemmän niin kirjoittaa siitä.

EDIT: Mä en ymmärrä miks toi teksti pomppaa tolleen, mutta älkää antako sen häiritä.

Ekana maanantaina, kun menin kouluun mua jännitti ihan sikana. Mä asun täs tällee keskustan ja koulun välissä eli aika moni kävelee just tuosta vierestä kouluun ja samaa matkaa kuin minäkin. Sitten kun pääsin kouluun oli ihan outoa, kun ei ollut yhtään ketään kenekä luokse ois voinu mennä ees seisomaan. Menin sitten yksinäisenä seinän viereen, sillä tuloksella, että parin minuutin päästä tuli yks tyttö kysymään olenko Mirjam, että hän muistaa mut peruskoulusta eli sieltä kun olin silloin täällä. Vastasin tietysti, että olen, mutta mulla ei ollu mitään hajua kuka tämä tyttö on, onneksi hän sitten itse sanoi. Siinä seisoessa ja jutellessa tuli Herra Seidel, joka on mulle apuhenkilö koulun sisäisissä jutuissa, tervehtimään ja toi mukanaan vissiinkin kolme tyttöä ja sano että he auttavat minua jos on tarvetta. No siinä sitten heti jäin yhen tytön perään, kun mentiin kuuntelemaan jotain infoo ekan vuoden kurssilaisille.

Infon jälkeen, meillä alkoi oppitunnit ihan normaalisti tai siis ei sen sisältö välttämättä, mutta aineet kuiteskin oli. Minulla ei  tietenkään ollut kirjoja, enkä ees tiiä  mistä ja milloin muut oli ne saanu. Ja sitten kun käytiin hakemassa mulle kirjat niin sain tietysti kaikki yhtä aikaa eikä mulla ollu mitään kassia parillekymmenelle kirjalle. Onneks, Leonie, tämä tyttö jota olin siihen mennessä seurannut sanoi, että hänellä on kassi, jota voin lainata. Kiitollisena otin sen vastaan ja kannoin tuhottoman painavan kassin kotia.

Siitä se viikko lähti  pyörimään, maanantaina tuli vielä pari tyttöö ja kysy et muistanko heitä ja enhä mä muistanu. Jos mä jotain muistan niin nimet, mut namoista ei mitää ideaa, onneks sitten kertoivat nimet ja mäki yhistin heidät. Aina välillä tulee joku kysymään et olinko mahdollisesti peruskoulussa ja he muistavat minut joko ekalta luokalta tai sitten kun kävin vierailee. Tuolla koulussa, kun on useampia vielä sieltä ekalta luokalta ja joittenkin nimien perusteella voisin jopa sanoa, että oltiin samalla luokalla.

Leonie auttoi minut hyvin alkuun, olen hänen kanssaan usealla kurssilla. Alussa hän auttoi minut aina luokan luokse, vaikka ei itse olisi samalla kurssilla ja esitteli minulle ihmisiä jotka ovat samalla kurssilla minun kanssa. Leonie on oikein mukava ja auttaa kaikessa vaikka kyselenkin välilla vähän outoja juttuja. Hänen kautta olen pystynyt hyvin tutustumaan muihinkin oppilaisiin ja jostain syystä alussa ainakin suurin osa oli poikia, mutta onneks neki osaa auttaa ja on oikein mukavia.

Alkuun mulle ei jääny mitkään nimet mieleen, en ees muistanu Leonien nimeä, mutta sitten kun oli pari päivää kulunu rupesin muistamaan useimpien nimen. Oli hyvä, että moni opettaja pyysi alussa laittamaan nimikyltin pöydälle, kun sitten luin nimiä muistin ne paljon paremmin. Yhesti jopa opettaja pyys mua tekemään istumajärjestyksen, niin tein sen yhden Janan kanssa, mutta olin oikein ylpeä kun tiesin joittenki nimet joittenka Jana ei tiennyt, ja muutenkin tiesin varmaan puolen kurssilla olevien oppilaiden nimistä.

Vaikka etunimiä tiiän jo ison kasan, niin sukunimet vaan on niin outoja (tai siis mulle) etten mä saa niistä mitään tolkkua ja sitenkä en muista myöskään opettajien nimiä. Kaiken lisäksi opettajia kutsutaan Rouva... tai Herra... ja sitten pitää vielä teititellä kaiken päälle. Alussa unohin koko ajan, enkä edelleenkään tykkää jutella heidän kanssa.

Kokonaisuudessaan koulussa on tosi kiva olla ja nyt alkuun varsinkin kaikki on hyvin kiinnostuneita Suomesta ja minusta. Sitten on hyvä, jos jotain ei ymmärrä niin kyllä joku vääntää vaikka rautalangasta sen jutun mulle. Kaikissa ryhmätehtävissä muut tajuaa, etten mä voi viel hirveesti sanoo juuta taikka jaata ja tekee itte isomman työn.

Tässä nyt pikakelaus tämän hetken ajatuksista ja jos teillä ois ideoita mistä voisin kirjoittaa niin kertokaa ihmeessä. Varmasti on paljon juttuja, jotka on ihan normaaleja minulle, mutta outoja teille.

******

Auf Finnisch habe ich über die Schule und die ersten Wochen erzählt, aber euch erzähle ich jetzt nur kurz wie es in der Schule geht.

Am Anfang war alles sehr anstrengend, weil wenn ich etwas verstehen wollte, musste ich 100% zu hören. Auch wenn ich im Unterricht fast alles verstehe, kann ich selber noch nichts ichtig sagen oder aufschreiben, weil irgendwie das in eigene Wörter zu fassen ist einfach zu schwierig. Zum Glück geht es jeden Tag leichter und leichter und ich hoffe bald, wenn auch die ersten Klausuren kommen könnte ich schon selber etwas sagen und schreiben.

Jetzt am Anfang zu mindestens bin ich und Finnland sehr interessant und viele wollen alles Mögliche wissen.  Aber das ist überhaupt nicht schlecht, ich finde es toll, dass die Leute mit mir sprechen. Natürlich komme ich jetzt noch nicht ganz richtig mit und manchmal wenn ich nichts verstehe müssen sie es mir ganz von Anfang an und mit einfachen Erklärungen erklären. Zum Glück sind die Mitschülern sehr nett und helfen mir gerne.

Erst konnte ich sehr schlecht die Namen merken, weil die ganze Zeit kamen neue Namen und dann hatte ich schon die vorherigen vergessen. Dann nach ein par Tagen war es schon leichter und ich kann schon viele Namen. Bisher weiß ich fast alle Namen von den Schülern, die mit mir in den gleichen Kursen sind. Und jetzt weiß ich auch schon die Namen von einigen Lehrern, was für mich sehr schwierig ist.

Ich finde die Schule ganz gut und die Leute gefallen mir. Ich glaube es wird ein ganz gutes Jahr hier am Gymnasium, aber viel muss ich noch lernen. Ihr müsst mir sagen wenn ihr etwas wissen wollt, weil ich weiß nicht was ich so schreiben soll.