Nyt koulu juttuja...anteeks mut mun elämä pyörii pääasiassa siellä niin kauan, kun kaverit ei ylety vapaa-ajalle. Kaiken lisäks kaikki on nyt "motivoituneita" koulun alusta ja kellään ei ole olevinaan aikaa.
Joka tapauksessa koulu on aika pitkälti sitä mitä mä ajattelinkin, tietysti ei voi vielä paljoa sanoa muutaman viikon perusteella. Alussa vaan oli tosi rankkaa, kun piti keskittyä 100%, että tajus ees jotain. Onneksi joka päivä menee helpommin, vaikka itse tekstin tai puheen tuottaminen on vielä hyvin hankalaa tunneilla.
Tämä kouluhan on aika iso, kun nyt Suomessa ehin tottua reilun 200 oppilaan musluun ja täällä on yli 1000 oppilasta. Outoa, että täällä nuorimmat on 10 -vuotiaita, joten käytävillä pitää varoa ettei joku ipana pomppaa eteen ja sitten siellä ei ees kuule omia ajatuksia. Tämä saksalaisten lukio on
Valokuvaus inspiraatio on suuri, mutta toteutus välillä hankalaa. //
Für Fotografieren hätte ich jetzt lust, aber manchmal ist es bisschen schwierig alleine.
Mä olen siis koulussa iha normaalina oppilaana eli teen kaikki kokeet sun muut jutut, yhtä juttua lukuunottamatta. Näitten pitää tehdä kolmesta aineesta, joko esitelmä tai jokin muu vastaava juttu, jonka kesto on yleensä 20-45min riippuen aineesta. Sen sitten opettaja arvioi ja se lasketaan yo:hon. Täällä on yo muutenkin ihan outo juttu, voisin itseasiassa joskus, kun tiedän enemmän niin kirjoittaa siitä.
EDIT: Mä en ymmärrä miks toi teksti pomppaa tolleen, mutta älkää antako sen häiritä.
Ekana maanantaina, kun menin kouluun mua jännitti ihan sikana. Mä asun täs tällee keskustan ja koulun välissä eli aika moni kävelee just tuosta vierestä kouluun ja samaa matkaa kuin minäkin. Sitten kun pääsin kouluun oli ihan outoa, kun ei ollut yhtään ketään kenekä luokse ois voinu mennä ees seisomaan. Menin sitten yksinäisenä seinän viereen, sillä tuloksella, että parin minuutin päästä tuli yks tyttö kysymään olenko Mirjam, että hän muistaa mut peruskoulusta eli sieltä kun olin silloin täällä. Vastasin tietysti, että olen, mutta mulla ei ollu mitään hajua kuka tämä tyttö on, onneksi hän sitten itse sanoi. Siinä seisoessa ja jutellessa tuli Herra Seidel, joka on mulle apuhenkilö koulun sisäisissä jutuissa, tervehtimään ja toi mukanaan vissiinkin kolme tyttöä ja sano että he auttavat minua jos on tarvetta. No siinä sitten heti jäin yhen tytön perään, kun mentiin kuuntelemaan jotain infoo ekan vuoden kurssilaisille.
Infon jälkeen, meillä alkoi oppitunnit ihan normaalisti tai siis ei sen sisältö välttämättä, mutta aineet kuiteskin oli. Minulla ei tietenkään ollut kirjoja, enkä ees tiiä mistä ja milloin muut oli ne saanu. Ja sitten kun käytiin hakemassa mulle kirjat niin sain tietysti kaikki yhtä aikaa eikä mulla ollu mitään kassia parillekymmenelle kirjalle. Onneks, Leonie, tämä tyttö jota olin siihen mennessä seurannut sanoi, että hänellä on kassi, jota voin lainata. Kiitollisena otin sen vastaan ja kannoin tuhottoman painavan kassin kotia.
Siitä se viikko lähti pyörimään, maanantaina tuli vielä pari tyttöö ja kysy et muistanko heitä ja enhä mä muistanu. Jos mä jotain muistan niin nimet, mut namoista ei mitää ideaa, onneks sitten kertoivat nimet ja mäki yhistin heidät. Aina välillä tulee joku kysymään et olinko mahdollisesti peruskoulussa ja he muistavat minut joko ekalta luokalta tai sitten kun kävin vierailee. Tuolla koulussa, kun on useampia vielä sieltä ekalta luokalta ja joittenkin nimien perusteella voisin jopa sanoa, että oltiin samalla luokalla.
Leonie auttoi minut hyvin alkuun, olen hänen kanssaan usealla kurssilla. Alussa hän auttoi minut aina luokan luokse, vaikka ei itse olisi samalla kurssilla ja esitteli minulle ihmisiä jotka ovat samalla kurssilla minun kanssa. Leonie on oikein mukava ja auttaa kaikessa vaikka kyselenkin välilla vähän outoja juttuja. Hänen kautta olen pystynyt hyvin tutustumaan muihinkin oppilaisiin ja jostain syystä alussa ainakin suurin osa oli poikia, mutta onneks neki osaa auttaa ja on oikein mukavia.
Alkuun mulle ei jääny mitkään nimet mieleen, en ees muistanu Leonien nimeä, mutta sitten kun oli pari päivää kulunu rupesin muistamaan useimpien nimen. Oli hyvä, että moni opettaja pyysi alussa laittamaan nimikyltin pöydälle, kun sitten luin nimiä muistin ne paljon paremmin. Yhesti jopa opettaja pyys mua tekemään istumajärjestyksen, niin tein sen yhden Janan kanssa, mutta olin oikein ylpeä kun tiesin joittenki nimet joittenka Jana ei tiennyt, ja muutenkin tiesin varmaan puolen kurssilla olevien oppilaiden nimistä.
Vaikka etunimiä tiiän jo ison kasan, niin sukunimet vaan on niin outoja (tai siis mulle) etten mä saa niistä mitään tolkkua ja sitenkä en muista myöskään opettajien nimiä. Kaiken lisäksi opettajia kutsutaan Rouva... tai Herra... ja sitten pitää vielä teititellä kaiken päälle. Alussa unohin koko ajan, enkä edelleenkään tykkää jutella heidän kanssa.
Kokonaisuudessaan koulussa on tosi kiva olla ja nyt alkuun varsinkin kaikki on hyvin kiinnostuneita Suomesta ja minusta. Sitten on hyvä, jos jotain ei ymmärrä niin kyllä joku vääntää vaikka rautalangasta sen jutun mulle. Kaikissa ryhmätehtävissä muut tajuaa, etten mä voi viel hirveesti sanoo juuta taikka jaata ja tekee itte isomman työn.
Tässä nyt pikakelaus tämän hetken ajatuksista ja jos teillä ois ideoita mistä voisin kirjoittaa niin kertokaa ihmeessä. Varmasti on paljon juttuja, jotka on ihan normaaleja minulle, mutta outoja teille.
******
Auf Finnisch habe ich über die Schule und die ersten Wochen erzählt, aber euch erzähle ich jetzt nur kurz wie es in der Schule geht.
Am Anfang war alles sehr anstrengend, weil wenn ich etwas verstehen wollte, musste ich 100% zu hören. Auch wenn ich im Unterricht fast alles verstehe, kann ich selber noch nichts ichtig sagen oder aufschreiben, weil irgendwie das in eigene Wörter zu fassen ist einfach zu schwierig. Zum Glück geht es jeden Tag leichter und leichter und ich hoffe bald, wenn auch die ersten Klausuren kommen könnte ich schon selber etwas sagen und schreiben.
Jetzt am Anfang zu mindestens bin ich und Finnland sehr interessant und viele wollen alles Mögliche wissen. Aber das ist überhaupt nicht schlecht, ich finde es toll, dass die Leute mit mir sprechen. Natürlich komme ich jetzt noch nicht ganz richtig mit und manchmal wenn ich nichts verstehe müssen sie es mir ganz von Anfang an und mit einfachen Erklärungen erklären. Zum Glück sind die Mitschülern sehr nett und helfen mir gerne.
Erst konnte ich sehr schlecht die Namen merken, weil die ganze Zeit kamen neue Namen und dann hatte ich schon die vorherigen vergessen. Dann nach ein par Tagen war es schon leichter und ich kann schon viele Namen. Bisher weiß ich fast alle Namen von den Schülern, die mit mir in den gleichen Kursen sind. Und jetzt weiß ich auch schon die Namen von einigen Lehrern, was für mich sehr schwierig ist.
Ich finde die Schule ganz gut und die Leute gefallen mir. Ich glaube es wird ein ganz gutes Jahr hier am Gymnasium, aber viel muss ich noch lernen. Ihr müsst mir sagen wenn ihr etwas wissen wollt, weil ich weiß nicht was ich so schreiben soll.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti