Mitä kaikkea minä olen tehnyt // Was alles ich gemacht habe

Ohhoh, aika menee niin nopeesti, etten mä pysy edes perässä. Kertailen nyt mitä tässä on tapahtunut, sitä nimittäin riittää. Vilustuin, melkeinpä heti kun olin toipunut hapankaali episodista, pienesti, ei siinä onneksi muuta, mutta kurkku oli aika kipeä ja pää oli ihan tukossa, muttei ollut edes nuha. No siihen loppu minun säännöllinen liikkuminen ja tänään, kun kävin kahden viikon tauon jälkeen lenkillä puin liikaa päälle...minä luulin, että siellä on kylmä. Aina ei voi mennä ihan putkeen.

Viime viikko meni tosi nopeasti (pieni seliseli, kun en ole kirjoittanut), kun oli koko ajan jotain tekemistä. Tiistaina tein novelli analyysin harjotuksena nyt maanantaina olleelle saksan/äikän kokeelle. Keskiviikkona harjottelin kaverin kanssa matikkaa perjantain koetta varten, torstaina oli nuortenilta ja perjantaina kävin kaverin kanssa Leonbergissä shoppailemassa. Sitten viikonloppuna oli tädin pyöreet, niin oli hulinaa talossa.

Eikä tämä viikko näytä menevän yhtään huonommin. Okei, en tiedä voisko olla yhtään kivempaa juttua aloittaa maanantai kuin saksankielisellä novellianalyysillä (huomaa sarkasmi), mutta se on nyt ohi ja toivon, että edes jotenkin onnistuin. Koska maanantaina ei sitten muuta koulua ollutkaan kävin pitkästä aikaa valokuvaamassa. Olen koko ajan odottanut, että paistaisi aurinko ja nytten se paistaa jo kolmatta päivää. Vähän meinaa vaan jo syksyn värit olla ohi tai siis täälläkin on jo tippunut puista lehdet.

Eilen tiistaina oli aika yllätys päivä, sillä kukaan ei oikein tiennyt mitä koulussa tapahtuu, mutta kaikki tiesivät ettei mitään normaalia. No meillä oli sellainen jatko-opintojen esittely päivä ja se oli aika hyvä ainakin minulle, nimittäin nyt tiedän mitä täällä voi opiskella ja miten. Helpottaa varmasti jonkun verran mietintöjä sitten, kun tulee aika päättää mitä tekee lukion jälkeen. Mutta koska oli erikois päivä en päässyt soittotunnille, joka on yleensä hyppytunnilla, jota ei siis ollut. Saan kiittää jotain kolmatta osapuolta, joka oli perunut oman tuntinsa, niin sain kuitenkin soittotuntini vielä iltapäivälle. Tunnin alussa sattui ikävä tapaus, nimittäin, kun yritin kiristää jousta, se ei kiristynytkään... No soittelin opettajan jousella sen tunnin ja menin heti tunnin jälkeen soitinrakentajalle, jolta myös ostimme sellon ja hän korjasi sen heti (en tiedä mikä siinä oli, mutta se on ehjä mikä on tärkeintä) :). Soittotunnista pitää nyt mainita erikseen, että olen aivan innoissani, sillä pääsen perjantaina katsomaan tai siis soittamaan orkesteriin. Käyn vähän tutustumassa ja katsomaan, että mitä siellä soitetaan, että jäänkö soittamaan. Ja maanantaina jos haluan saan käydä teoriatunnilla oppimassa sitä niinkin ihanaa musiikinteoriaa saksaksi, mutta nämä ovat vähän vähemmän teoreetikkoja, että en tiedä joudunko/saanko opetella niitä asioita mitä Suomessa opettelen.

Heti kun minulla on enempi tekemistä jaksaminen ja mieliala on miljoona kertaa parempi. Minä olen aina ollut menossa, niin tällainen elämä jossa ei ole paljoa tekemistä, alkaa väsyttämään ja on kaiken lisäksi tylsä. Onneksi nyt riittää aktiviteettia, vaikka muille jakaa, okei ei riitä nimittäin sitten tulee taas tylsyys. Perjantaina (koulun jälkeen) alkaa syysloma ja jotenkin tuntuu, että minähän vain lomailen koko ajan. Maanantaina lähden Müncheniin ja tapaan kavereita, pitää katsoa kuinka kauan viihdyn siellä.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa ja voisitte vaikka kommentoida tuonne alas mitä sinne kuuluu tai tietysti tulla juttelemaan jossakin muualla taikka saa vaikka soittaa. Niitä postausideoita otetaan edelleen vastaan. Yllä ja yksi on myös alla, on kuvia mitä olen ottanut tässä viime aikoina, kun kameran kanssa olen heilunut. :D

******

Ooo, die Zeit läuft so schnell, wenn man viel zu tun hat, merkt man es gar nicht. Nach der Episode Sauerkraut habe ich mich gleich erkältet, aber zum Glück war es schnell wieder vorbei. Deshalb sollte ich allen Sport weg lassen, aber heute war ich wieder joggen und es war toll.

Letzte Woche verging sehr schnell und ich hatte auch viele zu tun. Am Dienstag schrieb ich eine Kurzgeschichteanalyse zur Übung auf die Klausur und am Mittwoch übte ich mit einer Freundin Mathe auch auf eine Klaussur. Am Donnerstag war Jugendkreis und am Freitag war ich mit einer Freundin in Leonberg shoppen. :D

Für diese Woche sieht es gar nicht schlechter aus. Okey, den Montag könnte man auch bisschen besser anfangen, als mit eine Deutschklausur wo man eine Kurzgeschichtenanalyse schreiben muss. Aber danach hatte ich sonst keinen Unterricht mehr und ich hatte viel Zeit um zu fotografieren und es hat wahnsinnig viel Spass gemacht. Dann am Dienstag wusste niemand so richtig was in der Schule passiert, denn wir hatten einen Studientag. Der war gut, weil ich jetzt weiss ich was, wie und wo man hier in Deutschland studieren kann. Und ich hatte Glück, dass ich meine Cellostunde auf den Nachmittag verschieben konnte, denn die war auch wieder sehr gut. Jetzt gehe ich auch noch am Freitag ins Orchester und am Monntag (nach den Ferien) zum Theorieunterricht. Ich freue mich so darauf, dass ich mehr Musik machen kann.

Ich habe gemerkt, dass wenn ich mehr zu tun habe, habe ich auch mehr Kraft und ich bin viel fröhlicher als sonst. Ich bin eigentlich immer unterwegs, also so ein Leben ohne etwas zu tun ist langweilig und da wird man auch müde. Nächste Woche haben wir dann Herbstferien und ich fahre nach München. Also alle Münchner, meldet euch, ich komme am Monntag und bleibe für ein paar Tage.

Soweit für heute, ihr könnt mal kommentieren oder sonst so etwas von euch etwas hören lassen!! Oben sieht ihr Bilder was ich jetzt vor kurzen gemacht habe. :D

Nyt ei mennyt niinkuin piti // Das ging nicht so wie es sollte gehen

Heippodei! Nytpäs kerron ruuasta, siitä niin aina ihanasta asiasta, joka voi joskus kuiteskin olla aika petollinen. Tietysti voisin joskus yrittää ottaa vaikka kuviakin...Vaikka mulla on mennyt aivan loistavasti melkeenpä koko ajan tähän asti ja nytkin menee, niin alku viikosta ei mennyt.

Viime sunnuntaina ei menty syömään niinkuin normaalisti vaan mentiin Perousiin "Hapankaali -juhlaan". Sellanen katujuhlan tyyppinen juttu missä oli pari järkyttävän isoa telttaa yhdessä ja sitten siellä myytiin syömistä. No, tiesin ettei hapankaali ole minun herkkua, koska en ole tottunut siihen. Lähdin kuitenkin mukaan, kun Oma ja täti lähti. Jälkiviisaana voi ajatella ettei ehkä sittenkään olisi pitänyt mennä.

Siellä juhlassa otin annoksen, johonka kuului rutkasti hapankaalia, jotain lihaa ja siivu leipää. Mainittakoon, että tietysti otin myös Apfelschorlea niinkuin aina, siinä on omenamehua ja wichyä sekasin. Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää, mikä oli minusta aika yllättävää, kun aiemmat kerrat eivät ole mitenkään kummoisia olleet.


Ruokailun jälkeen lähdettiin takaisin kotia kohti ja ennenkuin oltiin päästy edes autoon asti minulla rupesi vääntämään mahassa, mikä sitten jatkui koko illan. Maanantaina koulussa meni ihan kivasti, mutta pikku hiljaa rupesi taas vääntämään mahassa ja ylämaha oli aika kipeä. Kotona lounaalla ajattelin, että syön kevyesti eli runsaasti salaattia. Kouluun palattuani huomasin, että ei helpottanu salaatti.

Juteltuani äitin ja iskän kanssa ajateltiin syyksi sunnuntainen ruoka ja mahdollinen ruokamyrkytys. Ajattelin, että ruokamyrkytys olisi hyvin mahdollista, kun ei tuolla voi varmaksi sanoa mitä suuhunsa pistää.

Päädyttiin kuitenkin lopulta siihen, että kivut viittaavat närästykseen, mikä taas tulee varmasti hapankaalista. Hapankaali on vahvaa ja saa yllättäen paljon syötynä helposti vatsan sekaisin. Äiti sanoi myös, että maito tuotteiden runsas käyttö saattoi pahentaa tilannetta olenhan ollut laktoosi-intolerantikko. Ja se salaatti oli ollut huono idea, täällä päin kun on tapana laittaa salaattiin etikkaa sun muita vahvoja aineita, niin sehän vain sekoitti lisää.

Onneksi kivut ja pyöriminen helpottivat siinä tiistain aikana, vaikka jouduin muuttamaan ruokavalion hetkeksi aika mauttomaksi. Suolaton puuro ja kuiva leipä/sämpylä, kun eivät ole mitään erikoista ruokaa. Loppu viikko sujuikin aivan mainiosti.

********

Heute erzähle ich von einem Lebensmittel namens Sauerkraut, weil ich mir nicht sicher bin, ob ich es gleich wieder essen werde. Am Sonntag vor einer Woche gingen wir nicht wie sonst Essen, sondern wir gingen nach Perouse zum Sauerkrautfest. Euch brauche ich zum Glück nicht erzählen was so ein Fest ist. Schon im Voraus wusste ich, dass Sauerkraut nicht mein Lieblingsessen ist, aber ich ging trotzdem mit.

Dort nahm ich eine Portion mit viel Sauerkraut, irgend einem Fleisch, und eine scheibe Brot. Natürlich wie immer hier in Deutschland nahm ich auch noch ein Apfelschorle, weil das gibt es in Finnland nicht. Das Essen war ganz gut, worüber ich überrascht war, weil vorher mochte ich es nicht so. Aber schon als wir nach Hause gehen wollten, fing es an im meinem Bauch sich zu drehen, deswegen ging es mir den ganze Abend nicht so gut.

Am Monntag ging ich normal zur Schule, aber bald fingen die Bauchschmerzen wieder an und das war sehr schlimm. Zu Hause beim Essen dachte ich etwas Leichtes zu essen, also viel Salat. In der Schule bemerkte ich, dass der Salat keine gute Idee war.

Ich sprach mit meinen Eltern und wir dachten schon, ob es eine Lebensmittelvergiftung wäre. Wir waren uns ganz sicher, dass das von dem Essen am Sonntag kam. Dann überlegten wir, ob es nicht nur einfach von dem Sauerkraut kommt, weil ich es nicht gewöhnt bin. Meine Mutter meinte noch, mein Magen sei einfach überempfindlich und reagiert deswegen so stark. Dieser Meinung nach sollte ich dann  Haferbrei, trockenes Brot und Banane essen, einfach so was den Magen beruhigt. Ich durfte auch die Salatsose mit Essig und so weiter weglassen. Zum Glück half es dann und der Rest der Woche ging dann ganz gut.

 

Tätä olen jaellutkin jo aika paljon, mutta innostuin kuvaamaan itseäni silloin viime sunnuntaina. //

Das Bild habe ich schon viel gepostet, aber ich hatte inspiration gerade am letzten Sonntag. 

Ensimmäiset viikot // Die ersten Wochen

Nyt koulu juttuja...anteeks mut mun elämä pyörii pääasiassa siellä niin kauan, kun kaverit ei ylety vapaa-ajalle. Kaiken lisäks kaikki on nyt "motivoituneita" koulun alusta ja kellään ei ole olevinaan aikaa.

Joka tapauksessa koulu on aika pitkälti sitä mitä mä ajattelinkin, tietysti ei voi vielä paljoa sanoa muutaman viikon perusteella.  Alussa vaan oli tosi rankkaa, kun piti keskittyä 100%, että tajus ees jotain. Onneksi joka päivä menee helpommin, vaikka itse tekstin tai puheen tuottaminen on vielä hyvin hankalaa tunneilla.

Tämä kouluhan on aika iso, kun nyt Suomessa ehin tottua reilun 200 oppilaan musluun ja täällä on yli 1000 oppilasta. Outoa, että täällä nuorimmat on 10 -vuotiaita, joten käytävillä pitää varoa ettei joku ipana pomppaa eteen ja sitten siellä ei ees kuule omia ajatuksia. Tämä saksalaisten lukio on vähän erilainen kuin Suomessa.

Valokuvaus inspiraatio on suuri, mutta toteutus välillä hankalaa. //

Für Fotografieren hätte ich jetzt lust, aber manchmal ist es bisschen schwierig alleine. 

Mä olen siis koulussa iha normaalina oppilaana eli teen kaikki kokeet sun muut jutut, yhtä juttua lukuunottamatta. Näitten pitää tehdä kolmesta aineesta, joko esitelmä tai jokin muu vastaava juttu, jonka kesto on yleensä 20-45min riippuen aineesta. Sen sitten opettaja arvioi ja se lasketaan yo:hon. Täällä on yo muutenkin ihan outo juttu, voisin itseasiassa joskus, kun tiedän enemmän niin kirjoittaa siitä.

EDIT: Mä en ymmärrä miks toi teksti pomppaa tolleen, mutta älkää antako sen häiritä.

Ekana maanantaina, kun menin kouluun mua jännitti ihan sikana. Mä asun täs tällee keskustan ja koulun välissä eli aika moni kävelee just tuosta vierestä kouluun ja samaa matkaa kuin minäkin. Sitten kun pääsin kouluun oli ihan outoa, kun ei ollut yhtään ketään kenekä luokse ois voinu mennä ees seisomaan. Menin sitten yksinäisenä seinän viereen, sillä tuloksella, että parin minuutin päästä tuli yks tyttö kysymään olenko Mirjam, että hän muistaa mut peruskoulusta eli sieltä kun olin silloin täällä. Vastasin tietysti, että olen, mutta mulla ei ollu mitään hajua kuka tämä tyttö on, onneksi hän sitten itse sanoi. Siinä seisoessa ja jutellessa tuli Herra Seidel, joka on mulle apuhenkilö koulun sisäisissä jutuissa, tervehtimään ja toi mukanaan vissiinkin kolme tyttöä ja sano että he auttavat minua jos on tarvetta. No siinä sitten heti jäin yhen tytön perään, kun mentiin kuuntelemaan jotain infoo ekan vuoden kurssilaisille.

Infon jälkeen, meillä alkoi oppitunnit ihan normaalisti tai siis ei sen sisältö välttämättä, mutta aineet kuiteskin oli. Minulla ei  tietenkään ollut kirjoja, enkä ees tiiä  mistä ja milloin muut oli ne saanu. Ja sitten kun käytiin hakemassa mulle kirjat niin sain tietysti kaikki yhtä aikaa eikä mulla ollu mitään kassia parillekymmenelle kirjalle. Onneks, Leonie, tämä tyttö jota olin siihen mennessä seurannut sanoi, että hänellä on kassi, jota voin lainata. Kiitollisena otin sen vastaan ja kannoin tuhottoman painavan kassin kotia.

Siitä se viikko lähti  pyörimään, maanantaina tuli vielä pari tyttöö ja kysy et muistanko heitä ja enhä mä muistanu. Jos mä jotain muistan niin nimet, mut namoista ei mitää ideaa, onneks sitten kertoivat nimet ja mäki yhistin heidät. Aina välillä tulee joku kysymään et olinko mahdollisesti peruskoulussa ja he muistavat minut joko ekalta luokalta tai sitten kun kävin vierailee. Tuolla koulussa, kun on useampia vielä sieltä ekalta luokalta ja joittenkin nimien perusteella voisin jopa sanoa, että oltiin samalla luokalla.

Leonie auttoi minut hyvin alkuun, olen hänen kanssaan usealla kurssilla. Alussa hän auttoi minut aina luokan luokse, vaikka ei itse olisi samalla kurssilla ja esitteli minulle ihmisiä jotka ovat samalla kurssilla minun kanssa. Leonie on oikein mukava ja auttaa kaikessa vaikka kyselenkin välilla vähän outoja juttuja. Hänen kautta olen pystynyt hyvin tutustumaan muihinkin oppilaisiin ja jostain syystä alussa ainakin suurin osa oli poikia, mutta onneks neki osaa auttaa ja on oikein mukavia.

Alkuun mulle ei jääny mitkään nimet mieleen, en ees muistanu Leonien nimeä, mutta sitten kun oli pari päivää kulunu rupesin muistamaan useimpien nimen. Oli hyvä, että moni opettaja pyysi alussa laittamaan nimikyltin pöydälle, kun sitten luin nimiä muistin ne paljon paremmin. Yhesti jopa opettaja pyys mua tekemään istumajärjestyksen, niin tein sen yhden Janan kanssa, mutta olin oikein ylpeä kun tiesin joittenki nimet joittenka Jana ei tiennyt, ja muutenkin tiesin varmaan puolen kurssilla olevien oppilaiden nimistä.

Vaikka etunimiä tiiän jo ison kasan, niin sukunimet vaan on niin outoja (tai siis mulle) etten mä saa niistä mitään tolkkua ja sitenkä en muista myöskään opettajien nimiä. Kaiken lisäksi opettajia kutsutaan Rouva... tai Herra... ja sitten pitää vielä teititellä kaiken päälle. Alussa unohin koko ajan, enkä edelleenkään tykkää jutella heidän kanssa.

Kokonaisuudessaan koulussa on tosi kiva olla ja nyt alkuun varsinkin kaikki on hyvin kiinnostuneita Suomesta ja minusta. Sitten on hyvä, jos jotain ei ymmärrä niin kyllä joku vääntää vaikka rautalangasta sen jutun mulle. Kaikissa ryhmätehtävissä muut tajuaa, etten mä voi viel hirveesti sanoo juuta taikka jaata ja tekee itte isomman työn.

Tässä nyt pikakelaus tämän hetken ajatuksista ja jos teillä ois ideoita mistä voisin kirjoittaa niin kertokaa ihmeessä. Varmasti on paljon juttuja, jotka on ihan normaaleja minulle, mutta outoja teille.

******

Auf Finnisch habe ich über die Schule und die ersten Wochen erzählt, aber euch erzähle ich jetzt nur kurz wie es in der Schule geht.

Am Anfang war alles sehr anstrengend, weil wenn ich etwas verstehen wollte, musste ich 100% zu hören. Auch wenn ich im Unterricht fast alles verstehe, kann ich selber noch nichts ichtig sagen oder aufschreiben, weil irgendwie das in eigene Wörter zu fassen ist einfach zu schwierig. Zum Glück geht es jeden Tag leichter und leichter und ich hoffe bald, wenn auch die ersten Klausuren kommen könnte ich schon selber etwas sagen und schreiben.

Jetzt am Anfang zu mindestens bin ich und Finnland sehr interessant und viele wollen alles Mögliche wissen.  Aber das ist überhaupt nicht schlecht, ich finde es toll, dass die Leute mit mir sprechen. Natürlich komme ich jetzt noch nicht ganz richtig mit und manchmal wenn ich nichts verstehe müssen sie es mir ganz von Anfang an und mit einfachen Erklärungen erklären. Zum Glück sind die Mitschülern sehr nett und helfen mir gerne.

Erst konnte ich sehr schlecht die Namen merken, weil die ganze Zeit kamen neue Namen und dann hatte ich schon die vorherigen vergessen. Dann nach ein par Tagen war es schon leichter und ich kann schon viele Namen. Bisher weiß ich fast alle Namen von den Schülern, die mit mir in den gleichen Kursen sind. Und jetzt weiß ich auch schon die Namen von einigen Lehrern, was für mich sehr schwierig ist.

Ich finde die Schule ganz gut und die Leute gefallen mir. Ich glaube es wird ein ganz gutes Jahr hier am Gymnasium, aber viel muss ich noch lernen. Ihr müsst mir sagen wenn ihr etwas wissen wollt, weil ich weiß nicht was ich so schreiben soll.

 

Outoa...koulua // Komisch...Schule

Heippa vaan! Nyt teen pikaisen postauksen, kun kauhukseni tajusin, että kaksi koulu viikkoa humpsahti jonnekin tuonne. Kyllä, nämä kaksi viikkoa on mennyt aivan älyttömän nopeasti ja voin sanoa, että vaikka kaikki onkin outoa, niin se on myös älyttömän hauskaa. Tuossa viikolla tajusin, tai siis maanantaina, että kohta tulee kuukausi täyteen täällä. No sitten seuraavan kerran kun muistin tajusin, että heh sehän päivämäärä meni jo toissapäivänä.

 Samuel päätti, että ruusu ja Jeremia kuuluu hänen rippikuvaan.  //

Samuel hat gemeint, dass eine Rose und Jeremia gehören in seinen Konfirmationsblid.

Mulla on edelleen ollut hieman ongelmia netin kanssa tai itseasiassa koneen kanssa, sillä aina kun yhistin koneen nettiin hävis tuhottomasti nettiä ja en minä sitten voinut omalla netillä tehdä mitään koneella. Sitten kun on tuttavien nettien armoilla, eikä kehtaa olla koko aja siellä netin luona, niin ei oo oikein päässyt tekemään mitään. MUTTA nyt on tehty kaikki päivitykset ja kohta alkaa uusi kuukausi ja uudet datat, joten toivon, että pystyisin olemaan sekä täällä että skypessä aktiivisempi. Mikä tietysti vaatii sen, että tämä kone ei enään syö niitä datoja pois.

Ankat oli hyvin kiinnostuneita meistä ja varsinkin Samuelin ruususta. //

Die Enten waren sehr Intressiert von uns und von Samuels Rose natürlich. 

Mutta koska olen puhelimeni kanssa aina liikenteessä ja vaikka netti ei olekaan aina päällä niin se on aina päällä kun minulla on aikaa jutella, joten saa tulla whatsappissa ja vaikka facebookissa juttelemaan. Instagramiakin oon yrittänyt päivittää suht useesti, mutta siellä nyt ei oo vielä kovinkaan tuoreita kuvia, sillä olen aika kriittinen kuvien suhteen joita sinne laitan, jotenka kännykkä kuvat joita ei ole paljoa, eivät sinne päädy.

*****

Hallo miteinander! Jetzt schreibe ich nur schnell etwas, weil ich bemerkt habe, dass ich seit zwei Wochen nichts mehr geschrieben habe. Ja, die letzten zwei Schulwochen vergingen sehr schnell und ich kann sagen, auch wenn alles ganz eigenartig ist, macht es sehr viel Spass. Ich habe auch bemerkt, dass ich jetzt schon ein Monat hier bin, wie schnell ist die Zeit vergangen?

Ich habe immer noch Probleme mit dem Internet, eigentlich mit meinem Laptop. Wenn ich mit dem ins Internet gehe, sind auf einmahl so viele Daten weg. Und dann wenn ich nur bei meinen Freunden ins Internet kann, ist es auch blöd, weil ich kann ja dort nicht die ganze Zeit sitzen. ABER jetzt habe ich alle updates gemacht und bald fängt ein neuer Monat und neue Daten an, ich hoffe, dass ich dann besser und mehr Skypen und schreiben kann. 

Aber Zum Glück bin ich immer mit meinem Handy unterwegs auch wenn ich nicht immer mein Internet anhabe. Ich habe es an, wenn ich auch Zeit habe zum Schreiben. Das heisst ihr könnt im Whatsapp oder im Facebook mir gerne schreiben, ich würde mich sehr freuen. Ins Instagram versuche ich auch Bilder zu posten, aber die sind leider auch nicht neu. Ich bin sehr kritisch was ich rein mache, also Handybilder kommen nicht rein und das heisst wieder, ich sollte mehr mit meiner Kamera unterwegs sein.

Vihdoin loma on ohi ------------- Entlich sind die Ferien vorbei

Mitä mulle kuuluu? Sen haluaa kaikki tietää heti kun jutellaan.

 

Vielä Suomesta, kun yks aamu kävin ottamassa kuvia sumusta.

Noch von Finnland wo ich am einen Morgen fotos gemacht habe.

Viime sunnuntaina kävin kirkossa niinkun oikeestaan aina täällä ollessa, Oman (mummun) ja tädin kanssa. Kirkon jälkeen mentiin syömään ja otin ison salaattilautasen, vaikka en edelleenkään tykkää saksalaisten salaattikastikkeista, jotka sisältää yleensä öljyä/etikkaa ja kaiken maailman mausteita. Sitten tiistaina kävin yhden perhe tuttavan kanssa ilmottamassa minut tänne Saksaan asuvaksi, jotta saan käydä koulua ja olla täällä. Keskiviikkona mentiin saman tuttavan, joka on myös koulua varten minun holhooja, kanssa katsomaan koulua ja vielä tarkistamaan viimeiset ilmottautumis asiat. Nyt on kurssit katottu ja viimeisetkin viralliset asiat hoidettu. Sitten torstaina lähdin yhden parhaimman kaverin kanssa isoon kaupunkiin Stuttgartiin, shoppailemaan tietysti.

Muuten minulle kuuluu ihan hyvää, jossei kasvavaa tylsyyttä lasketa, onne
ksi huomenna alkaakin jo koulu. Se jännittääkin jonkun verran, kun en tiedä mitenkä kaikki menee ja sitten kun en oikeastaan tunne sieltä ketään.

-----------------------------------------

Wie geht's mir? Ja dass will jeder wissen.

Am letzten Sonntag war ich mit meiner Oma und meiner Tante in der Kirche. Danach sind wir Essen gegangen, und ich mag immer noch nicht Deutsche Salatsoße. Dann am Dienstag war ich mit einer Bekannten von meiner Familie mich beim Einwohnermeldeamtanmelden, so dass ich jetzt hier in Deutschland wohne und auch in die Schule gehen darf. Und am Mittwoch schaute ich mir das Gymnasium an, wo ich am Monntag hingehen soll. Dort habe ich nochmal alle Kurse durchgeschaut und dann von der Schule alles Mögliche gehört. Am Ende haben wir uns noch einbischen in der Schule umgeschaut. Dann am Donnerstag war ich mit meiner besten Freundin in der grosse Stadt, nämlich Stuttgart und natürlich waren wir shoppen.
 

Sonst so gehts mir ganz gut, es ist einfach einbisschen langweilig, aber gut dass die Schule morgen wieder anfängt. Ich warte gespannt, weil ich habe keine Ahnung wie dort alles geht und so richtig kenne ich dort eigentlich keinen.

 

Nyt se alkaa! ------------------ Jetzt fangt es an!

Nyt sitä sitten ollaan täällä eikä ihan heti pois lähdetä. Mutta jotten ihan kaikkea unohda kerron vielä mitä viimeisinä päivinä Suomessa tapahtui. Viimeiset päivät olivat tosi stressaavia, mutta selvisin  niistä ihan kohtalaisen hyvin. Jottei kaikki olisi liian helppoa osaan aina järjestää jotain tosi hauskaa ja rentouttavaa tekemistä vikoille päiville. Kuten tietokoneen ostamista eli käytiin vielä ostamassa tietokone, jotta voin täälläkin kirjoitella ja jaella kuvia, se on myös Suomen koulua varten sitten kun tulen takaisin. Sitten pidin myös pieni muotoiset läksiäiset, jonka osallistujamäärä kasvoi lopulta 25 henkeen, mutta oli tosi vaikeeta päättää ketkä on tarpeeks tärkeitä kutsuttavaks. Jokatapauksessa oli oikein kiva ilta ja ehdin muutenkin nähdä ainakin melkein kaikki kaverit ketkä halusinkin.

Kaikki kuvat läksiäisistä. ----- Alle Bilder aus der Abschiedsparty.

  

Perjantaina sitten kävin koululla sanomassa heipat koululle ja vikoille kavereille. Sen jälkeen lähdettiin kohti Helsinkiä, matkalla sekä perillä nähtiin vielä serkkuja iso kasa. Oli kiva nähdä heitäkin juuri ennen lähtöä! Lauantaina vietettiin mukava päivä Suomenlinnassa ja päätin ottaa sittenkin kolmas laukku mukaan, ihan hyvä päätös. Sunnuntai aamuna sitten olikin jo aika sanoa heipat Suomelle ja perheelle.

Minullahan oli kaksi lentoa, ensimmäinen Helsingistä Kööpenhaminaan ja toinen Köpiksestä Stuttgartiin. Ensimmäinen lento meni erittäin hyvin, sain kannettua sellon ihan vikaan riviin asti ja istuin siinä sitten sen vieressä koko lennon ajan. Oli hyvä, että siellä lentoemännät puhuivat suomea, joten tiesin toisella lennolla jo miten hommat sujuu. Köpiksessä istuin sitten neljä tuntia ja vähä tympäs kun ei ois jaksanu istua, muttei voinu kovin kauas ilman selloa kävelläkään ja sello paino melkein 10kg. Vikan tunnin sitten nukuin. Toinen lento meni myös ihan hyvin, lentokone vaan oli pienempi ja ilman ystävällisiä kanssa matkustajia en tiedä miten olisin selvinny sinne takariviin asti. En siis mahtunut koneessa kävelemään sello selässä ja en olisi onnistunut kantamaan sekä selloa että laukkua. Onneksi kumpaankin suuntaan ihmiset auttoivat ja olen hyvin kiitollinen heille. Lentoemännät taas puhuivat sitten tanskaa ja englantia niin etten koskaan tiennyt pitäisikö heitä ymmärtää vai ei.








Kööpenhaminassa oli lämmin ja paistoi aurinko, mutta kun kone laskeutui Suttgartiin ja jostain ikkunasta näin pihalle ei näky ollut kovin kiva, siellä satoi vettä. Onneksi minut haettiin autolla, sillä junalla kulkeminen kolmen laukun ja sellon kanssa olisi ollut mahdotonta ja vielä siinä kelissä. Onneksi huono keli kesti vain sunnuntain ja maanantain ja sitten oli jo taas erittäin lämmintä ja aurinkoista tottumattomalle suomalaiselle.

Laukut on jo aikaa sitten tyhjennetty ja olen tehnyt kaikkea muutakin tärkeää. Ensimmäisen asian opin jo, eli ei saisi mennä aamu kymmenen jälkeen lenkille, siellä on tuhottoman kuuma. Toisesta käsivarresta lähti hieman iho kuoriutumaan ja mietin tässä että nytkö jo onnistuin palamaan. Nyt on vielä reilu viikko lomaa jälellä, toivottavasti en ehdi tylsistyä. Onneksi netti asiat rupee olemaan kunnossa, vaikka sitä ei olekaan rajattomasti. 

Käykää kattoo mun instagramia https://instagram.com/mirjamku/ aina välillä, kun lisäilen sinnekin kuvia täältä näin!

 -----------------------------------------------

Jetzt bin ich da in Deutschland! Aber dass ich nicht alles vergiss, erzähle ich erst über die letzten Tage in Finnland. Es war sehr stressig, aber ich habe es geschafft. Ich hatte eine kleine oder eigentlich es sollte eine kleine Abschiedsparty sein, aber am Ende waren dort 25 Freunde von mir. Es war schwierig zu sagen wer wichtig genug ist zum einladen zu werden. Trotzdem war es sehr schön und ich habe alle, wen ich wollte, gesehen.

Am Freitag war ich noch kurz in der Schule tschüss zu sagen und danach fuhren wir nach Helsinki. In Helsinki sahen wir noch Cousinen und Cusors und am Samstag hatten wir noch einen schönen Tag dort. Mir reichten doch nicht nur zwei Taschen, so haben wir noch einen dritten gepackt. Dann war es die Zeit am Sonntag morgen für die Familie und Finnland tschüss zu sagen.

Ich hatte zwei Flüge mit Zwischenlandung, der erster flieg von Helsinki nach Kopenhagen und der zweiter Flug ging aus Kopenhagen nach Stuttgart. Der erste Flug ging sehr gut, ich konnte mein Cello selbst hintragen und neben den sitzen und die Stewardessen konnten Finnisch. Danach saß ich vier Stunden am Flughafen. Es war mit dem Cello ein bisschen blöd, weil das Cello wiegt fast 10kg und ich sollte den die ganze Zeit mit mir herumtragen. Die letzte Stunde habe ich geschlafen. Der zweiter Flug ging sonst auch gut, nur der Flugzeug war kleiner und ich konnte mein Cello nicht am dem rügen tragen. Ich hatte dann zwei Sachen, was ich in der Hand tragen sollte und dass ging nicht,. Zum Glück hat jemand mir in die beide Richtungen geholfen, ich bin ihm sehr dankbar für ihnen.

Zum Glück wurde mich abgeholt mit dem Auto, weil mit drei Koffern und einem Cello hätte ich es nicht in der S-Bahn geschafft. Noch dazu war es in Kopenhagen sehr schön aber dann im Stuttgart hat es geregnet. Ich habe auf den Deutschen Sommer mit über 30 Grad und Sonne gewartet, zum Glück war es nur am Sonntag und am Montag schlechtes Wetter. Dann war es wieder sehr warm für eine Unbewohnte Finne.

Nun habe ich meine Koffern gelert und alles Wichtiges gemacht. Ich habe auch schon gemerkt dass nach zehn Uhr morgens kann man nicht mehr joggen gehen. Jetzt habe ich noch eine starke Woche ferien also ihr könnt mich besuchen. Zum Glück habe ich jetzt internet, wenn auch nicht so viel wie ich brauche.

Schaut auch in mein Instagram, weil dort werde ich auch Bilder posten. https://instagram.com/mirjamku/

Vihdoin! ------- Endlich!

Näin aloitin myös facebookissa tekstini, jossa virallisesti kerroin lähteväni vuodeksi pois. Lopuillekin tiedoksi lähden siis Saksaan, vaihtoon, jos sen niin haluaa sanoa. Asun Stuttgartin lähellä ihanassa pienessä kaupungissa isovanhempieni, Oman ja Opan, luona. Koulumatka on vain pari sataa metriä ja lukio aivan normaali, ei mitään erityismusiikkia siis. Lukio on melkein samassa rakennuksessa kuin silloin 10 vuotta sitten ykkös luokka, missä vietin ensimmäisen kouluvuoteni.

Näissä maisemissa sitten seuraava vuosi kuluukin.

Yhdensuuntainen nuorisolentolippu Helsinki-Stuttgart välille löytyi todella halvalla ja jopa sello on mukana matkustamossa!! Lento on siis sunnuntaina 23.8 ja olemme koko perheen kanssa oletettavasti koko viikonlopun Helsingissä. Voidaan sekä matkalla, että paikan päällä käydä moikkailemassa tuttuja. ;) Lennot eivät kestä pitkään ja tässä kaiken jännittämisessä en toivottavasti ehdi edes huomata pientä korvakipua nousuissa ja laskuissa. Kööpenhaminassa on muutaman tunnin pysähdys, mutta ei se mitään voi vähän haistella muittenkin maitten tuulia välillä. Saavun illalla Stuttgartiin ja ystävämme ovat jo luvanneet olla minua vastassa.

Mitenkään Suomea väheksymättä, mutta en löydä tällaista täältä Suomesta. Saksasta isovanhempieni pihalta, keskeltä kaupunkia.

Tärkeimpiä kavereita tulen vielä näkemään ennen lähtöä ja koulussa käyn pyörimässä, mutta jos haluatte nähdä niin kannattaa laitella viestiä, kun tässä hötäkässä saattaapi unohtua yhtä jos toistakin. Puhelin- ja nettiliittymää ei olla vielä hankittu, joten en osaa sanoa miten hyvin olen paikan päällä tavoitettavissa, mutta jonkinlainen yhteys on pakko saada. Skypeä tulen varmasti käyttämään paljon, joten tehkääpä tilit ja vinkatkee tänneki!

-----------------------------------------------

So habe ich auch im Facebook gepostet, als ich allen ertzählte dass ich ein Jahr in Deutschland verbringe werde. Für die letzten auch noch, ich komme am 23.8 nach Deutschland für ein Jahr, zum Schulaustausch, wenn man es so nennen will. Ich wohne in der Nähe von Stuttgart in einer kleinen schönen Stadt bei meinen Grosseltern und gehe in der Nähe auf das Gymnasium. Das Schulgebäude ist fast das gleiche, als vor 10 Jahren wo ich die erste Klasse besuchte.
Der Flug dauert nicht lange und hat in Kopenhagen Zwischenlandung. Am Abend lande ich in Stuttgart und Freunde von uns holen mich am Flughafen ab.

- Mirjam