Voi ei! Olin
aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen jo joskus toukokuussa ja
on näköjään huhtikuun kuulumiset vielä kertomatta, hups :D On
tosin jo toinenkin postaus melkein valmiina, mutta tuleepahan
luettavaa teille...No tässäpä niitä kuulumisia, huhtikuu oli
näköjään aika vilkas kuukausi, vaikka ei tämä kesäkuukaan
tylsä ole.
Huhtikuussa
tapahtunutta: Oli orkesterin kanssa uuden oppimista, sillä
soitettiin yhteen ihan oikean solistin kanssa (opiskelee selloa ja on
ihan super hyvä, ainainen esikuva sellonsoiton suhteen!), mikä jopa
esitettiin erittäin onnistuneesti musiikkikoulun 50 -vuotis
juhlassa. Lisää musaa tehtiin kirkon bändin kanssa, ja heidän
kanssa esiinnyttiin myös konfirmaatiossa, joka ei tosin onnistunut
odotusten mukaisesti, kun ei minun soolo pätkä oikein mennyt
putkeen (haluan takaisin laulu tunneille). Samana päivänä olin
”leikkimässä” tarjoilijaa rippijuhlissa, ja niinkuin aiemmin jo
olen kertonut, tätä kaikkea seurasi muutama päivä kipeänä
sängyssä makaamista. Sehän se on, kun ei tunnista olevansa kipeä
ja osaa rauhoittua aloilleen. Pompin kahden eri nuortenillan välillä,
kun laskettelu reissun jälkeen tuli kilpaileva seurakunta mukaan
arkeen. Meillä oli helppoja viikkoja koulussa ilman kokeita. Oli
myös saksalaista vappua (jota ei ole), mutta koulun järjestämät
tanssijaiset kuitenkin oli. Paljon kavereiden tapaamista ja hauskan
pitoa.
Toukokuussa sitten
taas oli äitienpäivää ja synttäreitä vaikka kellä ja lopuksi
vielä omat synttärit. Kavereitten kanssa tosin juhlittiin vasta
kesäkuun puolissa välin, mutta oikein mukavat juhlat olivatkin!
Taidan sittenkin pitää vielä läksiäiset...(kaveri kun jo lupasi
järjestää ne). Sitten oli kahden viikon loma, että jaksaisi vielä
viimeiset pari kuukautta koulussa istua. Olin paljon kavereiden
kanssa ja jälleen Münchenissä ja vielä Kölnissäkin (postausta
saattaa tulla, toivottavasti ainakin).
Nyt tulee vielä
lisäksi kesäkuun kuulumiset. Pompin edelleen kahden nuortenillan
välillä, mutta siihen on tullut jo ihan hyvä tasapaino. Välillä
vain harmittaa, jos olen toisessa ja toisessakin tapahtuu jotain
jännää. Oli jälleen orkesterin konsertti, jossa soitettiin
Pirates of Caribeanin joku biisi ja vähän Vivaldia, jälleen
solistin kera. Konsertin jälkeen jätin orkesteri elämän, enkä
kyllä kadu sitä, oli oikein mukavaa se aika mitä siellä olin,
mutta nyt on enemmän aikaa kaikelle muulle (kavereille). Sen lisäksi
oli oppilaskonsertti, joka meni oikein hyvin. Taidan esittää sen
kappaleen vielä kirkossakin tuossa heinäkuun loppupuolella. Nyt
vedellään viimeisiä sellotunteja, myös haikeudella. Sanoin tuossa
opettajalleni, että olen hyvin kiitollinen, että saatiin nämä
tunnit onnistumaan, sillä olen jälleen kerran oppinut paljon uusia
asioita ja en edes pysty kuvittelemaan, mitä vuoden tauko olisi
tehnyt.
Sitten tapasin
eräillä sukulaisen synttäreillä ihania pikkuserkkujani, oli kiva
nähdä heitä huhtikuun jälkeen jo toistamiseen. Pienenä nähtiin
useammin, nykyään tavataan aivan liian harvoin. Sitten oli
suomalaisten ylioppilasjuhlaa vastaava juhla täällä, joka on siis
aivan erilainen juhla, mutta perimäinen idea on sama. Lisää
synttäreitä ja kylä/katujuhlia, joissa paljon kavereita ja hauskan
pitoa. +++ mitä ei saa unohtaa, eli Jalkapallon EM-kisat, täällä
erittäin tärkeä ja iso juttu. Saksa on päässyt jälleen kerran
pitkälle ja joka tuutista tulee vain jalkapalloa. Viimeiset
kokeetkin on jo tehty ja numeroitten päättämis päivä lähenee,
jotenka pian ei ole enää väliä mitä siellä koulussa tekee. No
en minä ihan ranttaliksi heitä, mutta ei sitä motivaatiota enää
oikein ole. Maauimalassakin on jo tullut käytyä ja odottelen vielä
uudestaan lämpimiä kelejä, jotta pääsisi toistamiseen uimaan.
Olen opetellut tekemään erilaisia lettejä. // Ich habe flechten geübt.
Heinäkuusta tulee
varmasti vielä yhtä ihana, mitä tähänkin mennessä on kaikki jo
ollut. Nyt viikonloppuna tulee Suomesta pari kaveria kylään, he
ovat olleet Interreilaamassa tähän mennessä. Tätä kirjottaessa
ja radiota kuunnellesa tajusin myös, että olen vihdoin tajunnut
saksalaisten musiikkimaun ja tämä musa kelpaa ihan hyvin. Yhteen
vedettynä: On ollut iloa ja surua, onnistumisia ja turhautumisia,
mutta loppujen lopuksi ja päälimmäisenä on ollut onnellisuus.
*******
Hey alle! Ich habe
einen finnischen Text, den ich nie zu Ende geschrieben habe, von
April oder Mai gefunden. Den habe ich dann jetzt doch noch fertig
gemacht. Ich hätte eigentlich auch schon einen zweiten Text fast
fertig, macht ja nichts. Hier kommen jetzt dann Erlebnisse aus der
letzten Zeit, im April zumindest hatte ich vieles zu tun.
Im Orchester hatten
wir ein Stück mit einem Solisten, das viel Übung brauchte. Aber der
Solist ist ein guter Musiker und war schon immer mein Vorbild, er
spielt also auch Cello. Wir hatten auch einen Auftritt beim 50
jährigen Jubiläum der Jugendmusikschule. Ansonsten habe ich Musik
mit der Band von der Kirche gemacht. Wir haben auch bei der
Einsegnung gespielt, nur hat mein Sologesang Einsatz nicht so gut
geklappt. Am gleichen Tag hab ich auch ”Bedinung” gespielt bei
der Einsegnungsfeier von Bekannten, es hat Spass gemacht. Aber weil
ich da schon nicht so fit war, musste ich danach drei Tage krank im
Bett liegen. Ich habe zwischen zwei Jugendkreisen gewechselt, weil
seit der Skifreizeit bin ich auch in eine andere Kirchengemeinde
gegangen. Wir hatten leichte Wochen in der Schule, ohne viele
Arbeiten. Dann war der erste Mai (der aus finnischer Sicht gesehen,
kein wirkliches Fest hier ist) und Maiball. Ansonsten habe ich viele
Freunde getroffen und Spass gehabt.
Lahja auttamisesta konfirmaatiossa, toi lasi on ihana!! //
Ein Geschenk fürs helfen bei der Einsegnungsfeier, das Glass ist so schön!!
Im Mai war dann
Muttertag und viele Geburtstage, wie auch mein Geburtstag. Ein Fest
für meine Freunde habe ich erst im Juni mit einer Freundin zusammen
gemacht, aber es war echt toll! Dann hatten wir auch noch zwei Wochen
Pfingstferien, in denen ich wieder in München und auch noch in Köln
war (ich versuche davon auch noch zu Posten).
Jetzt noch Erlebnisse vom Juni. Ich gehe immer noch in zwei Jugendkreise immer
abwechselnd, aber jetzt habe ich da schon einen guten Rythmus
gefunden. Mit dem Orchester hatten wir wieder ein Konzert wo wir
etwas aus Pirates of Caribean gespielt haben und dazu noch ein
bisschen was von Vivaldi. Nach dem Konzert bin ich dann aus dem
Orchester ausgetreten und freue mich jetzt über die Zeit, die ich
für meine Freunden habe (die Stimmung im Orchester war nicht so
gut). Danach hatte ich auch noch ein kleines Vorspiel von meiner
Cellolehrerin aus, es hat ganz gut geklappt und ich glaube ich spiele
das Stück noch Ende Juli in der Kirche vor. Jetzt habe ich bald den
letzten Cellounterrichten und bin schon traurig dass es dann vorbei
ist. Aber froh und dankbar muss ich sein, dass es überhaupt geklappt
hat mit den Cellostunden, so dass ich keine Pause mit dem Cello
machen musste.
Ein Verwandter von
mir hat seinen Geburtstag gefeiert und dort habe ich schon das zweite
Mal meine lieben Grosscousinen getroffen. Es ist schade, dass wir uns
so selten sehen. Dann war der Abiball, der ziemlich cool war, auch
wenn ich zu viel arbeiten musste. Es waren auch noch mehr Geburtstage
und Dorffeste, wo ich viele Freunde, die ich sonst nicht sehe
getroffen habe und es machte richtig Spass. ++man darf natürlich den
Fussball nicht vergessen, er ist überall. Die letzten Arbeiten haben
wir jetzt auch schon geschrieben und bald ist die Noten abgabe, so
dass ich danach nichts mehr machen muss (eigentlich schon aber ist ja
egal). Im Freibad war ich auch schon ein paar Mal und ich hoffe es
wird nochmal so richtig warm, dass wir schwimmen gehen könnten.
Der Juli wird
bestimmt so schön wie alles andere auch schon bisher war. Jetzt am
Wochenende kommen zwei Freundinen aus Finnland mich zu besuchen.
Zusammengefasst gab es Freude und Traurigkeit, Erfolg und
Niederlagen, aber das Wichtigste ist die Glücklichkeit.
Konfirmaatiojuhlan jälkeiset kipeät tunnelmat...(jotain vetänytkö?)//
Nach der Einsegnungsfeier als ich krank war...(was hab ich genommen?)
