Kesän aloitus // Sommer Anfang

Voi ei! Olin aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen jo joskus toukokuussa ja on näköjään huhtikuun kuulumiset vielä kertomatta, hups :D On tosin jo toinenkin postaus melkein valmiina, mutta tuleepahan luettavaa teille...No tässäpä niitä kuulumisia, huhtikuu oli näköjään aika vilkas kuukausi, vaikka ei tämä kesäkuukaan tylsä ole.

Huhtikuussa tapahtunutta: Oli orkesterin kanssa uuden oppimista, sillä soitettiin yhteen ihan oikean solistin kanssa (opiskelee selloa ja on ihan super hyvä, ainainen esikuva sellonsoiton suhteen!), mikä jopa esitettiin erittäin onnistuneesti musiikkikoulun 50 -vuotis juhlassa. Lisää musaa tehtiin kirkon bändin kanssa, ja heidän kanssa esiinnyttiin myös konfirmaatiossa, joka ei tosin onnistunut odotusten mukaisesti, kun ei minun soolo pätkä oikein mennyt putkeen (haluan takaisin laulu tunneille). Samana päivänä olin ”leikkimässä” tarjoilijaa rippijuhlissa, ja niinkuin aiemmin jo olen kertonut, tätä kaikkea seurasi muutama päivä kipeänä sängyssä makaamista. Sehän se on, kun ei tunnista olevansa kipeä ja osaa rauhoittua aloilleen. Pompin kahden eri nuortenillan välillä, kun laskettelu reissun jälkeen tuli kilpaileva seurakunta mukaan arkeen. Meillä oli helppoja viikkoja koulussa ilman kokeita. Oli myös saksalaista vappua (jota ei ole), mutta koulun järjestämät tanssijaiset kuitenkin oli. Paljon kavereiden tapaamista ja hauskan pitoa.

Toukokuussa sitten taas oli äitienpäivää ja synttäreitä vaikka kellä ja lopuksi vielä omat synttärit. Kavereitten kanssa tosin juhlittiin vasta kesäkuun puolissa välin, mutta oikein mukavat juhlat olivatkin! Taidan sittenkin pitää vielä läksiäiset...(kaveri kun jo lupasi järjestää ne). Sitten oli kahden viikon loma, että jaksaisi vielä viimeiset pari kuukautta koulussa istua. Olin paljon kavereiden kanssa ja jälleen Münchenissä ja vielä Kölnissäkin (postausta saattaa tulla, toivottavasti ainakin).

Nyt tulee vielä lisäksi kesäkuun kuulumiset. Pompin edelleen kahden nuortenillan välillä, mutta siihen on tullut jo ihan hyvä tasapaino. Välillä vain harmittaa, jos olen toisessa ja toisessakin tapahtuu jotain jännää. Oli jälleen orkesterin konsertti, jossa soitettiin Pirates of Caribeanin joku biisi ja vähän Vivaldia, jälleen solistin kera. Konsertin jälkeen jätin orkesteri elämän, enkä kyllä kadu sitä, oli oikein mukavaa se aika mitä siellä olin, mutta nyt on enemmän aikaa kaikelle muulle (kavereille). Sen lisäksi oli oppilaskonsertti, joka meni oikein hyvin. Taidan esittää sen kappaleen vielä kirkossakin tuossa heinäkuun loppupuolella. Nyt vedellään viimeisiä sellotunteja, myös haikeudella. Sanoin tuossa opettajalleni, että olen hyvin kiitollinen, että saatiin nämä tunnit onnistumaan, sillä olen jälleen kerran oppinut paljon uusia asioita ja en edes pysty kuvittelemaan, mitä vuoden tauko olisi tehnyt.

Sitten tapasin eräillä sukulaisen synttäreillä ihania pikkuserkkujani, oli kiva nähdä heitä huhtikuun jälkeen jo toistamiseen. Pienenä nähtiin useammin, nykyään tavataan aivan liian harvoin. Sitten oli suomalaisten ylioppilasjuhlaa vastaava juhla täällä, joka on siis aivan erilainen juhla, mutta perimäinen idea on sama. Lisää synttäreitä ja kylä/katujuhlia, joissa paljon kavereita ja hauskan pitoa. +++ mitä ei saa unohtaa, eli Jalkapallon EM-kisat, täällä erittäin tärkeä ja iso juttu. Saksa on päässyt jälleen kerran pitkälle ja joka tuutista tulee vain jalkapalloa. Viimeiset kokeetkin on jo tehty ja numeroitten päättämis päivä lähenee, jotenka pian ei ole enää väliä mitä siellä koulussa tekee. No en minä ihan ranttaliksi heitä, mutta ei sitä motivaatiota enää oikein ole. Maauimalassakin on jo tullut käytyä ja odottelen vielä uudestaan lämpimiä kelejä, jotta pääsisi toistamiseen uimaan.

 Olen opetellut tekemään erilaisia lettejä. // Ich habe flechten geübt.

Heinäkuusta tulee varmasti vielä yhtä ihana, mitä tähänkin mennessä on kaikki jo ollut. Nyt viikonloppuna tulee Suomesta pari kaveria kylään, he ovat olleet Interreilaamassa tähän mennessä. Tätä kirjottaessa ja radiota kuunnellesa tajusin myös, että olen vihdoin tajunnut saksalaisten musiikkimaun ja tämä musa kelpaa ihan hyvin. Yhteen vedettynä: On ollut iloa ja surua, onnistumisia ja turhautumisia, mutta loppujen lopuksi ja päälimmäisenä on ollut onnellisuus.

 *******

Hey alle! Ich habe einen finnischen Text, den ich nie zu Ende geschrieben habe, von April oder Mai gefunden. Den habe ich dann jetzt doch noch fertig gemacht. Ich hätte eigentlich auch schon einen zweiten Text fast fertig, macht ja nichts. Hier kommen jetzt dann Erlebnisse aus der letzten Zeit, im April zumindest hatte ich vieles zu tun.

Im Orchester hatten wir ein Stück mit einem Solisten, das viel Übung brauchte. Aber der Solist ist ein guter Musiker und war schon immer mein Vorbild, er spielt also auch Cello. Wir hatten auch einen Auftritt beim 50 jährigen Jubiläum der Jugendmusikschule. Ansonsten habe ich Musik mit der Band von der Kirche gemacht. Wir haben auch bei der Einsegnung gespielt, nur hat mein Sologesang Einsatz nicht so gut geklappt. Am gleichen Tag hab ich auch ”Bedinung” gespielt bei der Einsegnungsfeier von Bekannten, es hat Spass gemacht. Aber weil ich da schon nicht so fit war, musste ich danach drei Tage krank im Bett liegen. Ich habe zwischen zwei Jugendkreisen gewechselt, weil seit der Skifreizeit bin ich auch in eine andere Kirchengemeinde gegangen. Wir hatten leichte Wochen in der Schule, ohne viele Arbeiten. Dann war der erste Mai (der aus finnischer Sicht gesehen, kein wirkliches Fest hier ist) und Maiball. Ansonsten habe ich viele Freunde getroffen und Spass gehabt.

Lahja auttamisesta konfirmaatiossa, toi lasi on ihana!! //

Ein Geschenk fürs helfen bei der Einsegnungsfeier, das Glass ist so schön!! 

Im Mai war dann Muttertag und viele Geburtstage, wie auch mein Geburtstag. Ein Fest für meine Freunde habe ich erst im Juni mit einer Freundin zusammen gemacht, aber es war echt toll! Dann hatten wir auch noch zwei Wochen Pfingstferien, in denen ich wieder in München und auch noch in Köln war (ich versuche davon auch noch zu Posten).

Jetzt noch Erlebnisse vom Juni. Ich gehe immer noch in zwei Jugendkreise immer abwechselnd, aber jetzt habe ich da schon einen guten Rythmus gefunden. Mit dem Orchester hatten wir wieder ein Konzert wo wir etwas aus Pirates of Caribean gespielt haben und dazu noch ein bisschen was von Vivaldi. Nach dem Konzert bin ich dann aus dem Orchester ausgetreten und freue mich jetzt über die Zeit, die ich für meine Freunden habe (die Stimmung im Orchester war nicht so gut). Danach hatte ich auch noch ein kleines Vorspiel von meiner Cellolehrerin aus, es hat ganz gut geklappt und ich glaube ich spiele das Stück noch Ende Juli in der Kirche vor. Jetzt habe ich bald den letzten Cellounterrichten und bin schon traurig dass es dann vorbei ist. Aber froh und dankbar muss ich sein, dass es überhaupt geklappt hat mit den Cellostunden, so dass ich keine Pause mit dem Cello machen musste.

Ein Verwandter von mir hat seinen Geburtstag gefeiert und dort habe ich schon das zweite Mal meine lieben Grosscousinen getroffen. Es ist schade, dass wir uns so selten sehen. Dann war der Abiball, der ziemlich cool war, auch wenn ich zu viel arbeiten musste. Es waren auch noch mehr Geburtstage und Dorffeste, wo ich viele Freunde, die ich sonst nicht sehe getroffen habe und es machte richtig Spass. ++man darf natürlich den Fussball nicht vergessen, er ist überall. Die letzten Arbeiten haben wir jetzt auch schon geschrieben und bald ist die Noten abgabe, so dass ich danach nichts mehr machen muss (eigentlich schon aber ist ja egal). Im Freibad war ich auch schon ein paar Mal und ich hoffe es wird nochmal so richtig warm, dass wir schwimmen gehen könnten.

Der Juli wird bestimmt so schön wie alles andere auch schon bisher war. Jetzt am Wochenende kommen zwei Freundinen aus Finnland mich zu besuchen. Zusammengefasst gab es Freude und Traurigkeit, Erfolg und Niederlagen, aber das Wichtigste ist die Glücklichkeit.

Konfirmaatiojuhlan jälkeiset kipeät tunnelmat...(jotain vetänytkö?)//

Nach der Einsegnungsfeier als ich krank war...(was hab ich genommen?) 

Pääsiäinen ilman omaa perhettä // Ostern ohne eigene Familie

Moi taas! Mitäs teille kuuluu? Mulle iteasias ihan hyvää, se kyllä muuttuu kans aika nopeesti välillä niinkuin edellisessä postauksessa vähän mietiskelinkin. Mutta asiasta toiseen, pari kuukautta sitten oli Pääsiäinen ja puolentoista viikon pääsiäisloma, ja koska minä olen tähän mennessä tehnyt Saksan sisämaanmatkailua aina lomalla, niin pitihän sitä nytkin. Tällä kertaa olin viikon ajan Hampurissa sedän ja serkun (9v) luona, oli mukava viikko.

Meidän loma alkoi siis torstaina, jolloin tosin vain lepäsin. Pitkäperjantaina lähdin kahden tunnin varoitusajalla, elikkä aika spontaanisti kaverin kanssa Markus -Passioon. Oli ihan kivaa, en muista olleeni ennen missään passiossa, niin olipahan kokemus tuokin. Lauantaina tulikin talon täydeltä porukkaa, nimittäin saksan serkut. Juhlittiin siinä sitten jo hieman pääsiäistä kahvin ja kakkujen merkeissä. Myöhemmin iltapäivällä lähdettiin vielä pelamaan minigolfia, mitä en ole varmaan koskaan aiemmin pelannut ja siltä se meno näyttikin. :D Juhlimme pääsiäistä hieman etukäteen, sillä osa porukasta joutui lähtemään jo sunnuntai aamuna, mutta loppujen kanssa käytiin vielä sunnuntaina hienosti syömässä. Itsekin lähdin tosin jo sunnuntai iltana, nimittäin bussille suuntana Hampuri.

Bussi täyttyi aika nopeasti, mitä en ollut osannut odottaa näin pääsiäissunnuntai yönä. Matka kesti 10 tuntia, minkä vuoksi oli aikaa saada nukuttua aika hyvin. Bussi oli Hampurissa tunnin etukäteen, jonka huomasin herätessäni melkeinpä jo määränpäässä, joten jouduin hieman odottelemaan, että setä ehti vastaan. Kun pääsimme sedälle ja rupesimme odottamaan serkkuani ja hänen äitiään, niin nukahdin uudestaan, puoli vahingossa…Emme tehneet maanantaina enää mitää erikoista, kun kaikki olivat vielä matkoistaan väsyneitä tai muuten vain haluttomia mihinkään.

Tiistaina kun muut lähtivät kouluun ja töihin (Hampurissa ei ollut pääsiäislomaa tänä vuonna), lähdin ympäristöä. Tiesin, että yhdessä suunnassa on ostoskeskus ja lähdin siihen suuntaan. Se ei ollut kaukana ja päätinkin vähän katsella tarjontaa = shoppailla. Etsin kenkiä ja löysin jopa yhdet, ei tosin juuri sellaiset mitä olin ajatellut, mutta osin silti. Se oli hyvä ostos, sillä nyt ovat oikeastaan kaikki muut kenkäni rikki. On sitten ainakin yhdet kengät, jotka ovat kaikenlisäksi erittäin kivat. Muuten vietin päivän serkkuni kanssa jalkapalloa ja pleikkaria pelaten. Pleikkarin taidan kyllä jatkossa jättää muille, serkkuni hakkasi minut aina sata – nolla. Nerf -matsit oli myös suosiossa ja se oli ihan hauskaa, kun tehtiin tyhjistä muuttolaatikoista seiniä ja piiloja.

Sitten tuli turisteilun vuoro, vierastan asiaa vieläkin, minusta on jostain syystä noloa kävellä ihan tyhmänä ympäriinsä ja kuvata jokaista pienintäkin kärpästä, mutta pitäähän sitä aina silti tehdä. Setäni oli aamulla niin ahkera töidensä kanssa, että ehti mukaan ja niin ei sitten tarvinnut yksin mennä. Hampuri on kyllä kaunis kaupunki ja niin paljon vettä, sen takia se varmaan vetääkin puoleensa. Aloitettiin kierros Landungsbrückeneiltä (=rantapromenadi, suomalainen matkaopas keksi suomennoksen), käytiin ihan alhaalla katsomassa kuinka joskus ennen vanhaan on autot viety hissillä alas ja sitten ne on ajaneet tunnelia pitkin joen ali ja toisella puolella kait myös hissillä ylös. Hullun hommaa sanon minä. Sitten jatkettiin matkaa joen rantaa pitkin, kaikkien tuhansien turistikojujen ohi ja nähtiin erittäin iso purjelaivakin, joka oli tosin kuivalla maalla. Olimme ostaneet päiväliput julkiseenliikenteeseen ja ainakin yhteen vesibusseista pääsee sillä, niin hypättiin kyytiin. En enää tiedä mihinkä me sillä haluttiin, mutta ei ainakaan tultu perille, nimittäin ajelimme vain kierroksen ja tulimme takaisin alkuperäiseen rantaan :D Näimme myös kaksi musikaalia, joista toinen oli Leijona kuningas, tosin vain ulkoapäin, sisältäpäin olisi ollut aivan liian kallis. Sitten päätimme mennä portugalilaiseenkortteliin, katsomaan suomalaista merimieskirkkoa (+sen papukaijaa) ja muuten vain ympärille. Syötiin myös erittäin hyvät pitsat siellä, siis ei kirkossa vaan ravintola pitseriassa. Maha täynnä on aina hyvä kiivetä kirkon torniin, vaikka emme sitä loppujen lopuksi tehneet. Menimme siis ”Mikaelinkirkkoon” (Michaeliskirche), mutta ajoimme hissillä ylös ja sieltä näkyi Hampuri tosi hyvin. Alaspäin tulimme portaita pitkin ja samalla saimme lukea kirkon historiaa. Kirkon vieressä on pieni alue erittäin erittäin vanhaa kaupunkia ja päätimme poiketa sinne, se oli hassun vinossa koko paikka, mutta ihanan pieni ja viihtyisä. Sen jälkeen suuntana oli Speicherstadt (varastokaupunki), joka ei tosin sadesäässä ollut mikään kovin innostava paikka, vaikka muuten ihan kaunis onkin. Sieltä ajelimme kaupungintalolle, joka on ihan hirveän suuri, tutkailimme sitä hetken ja jatkoimme taas matkaa. Rautatieasemalla näin kuulemma hyvän grilli paikan (meillä ei ollut vielä nälkä), kun matkasimme johonkin merkilliseen kaupunginosaan. Se oli mielenkiintoinen kaupunginosa, sillä siellä oli paljon kirpputorin kaltaisia kauppoja, joissa myytiin vanhoja hyväkuntoisia huonekaluja ja muuta rompetta, mitkä tietysti koluttiin läpi. Sen lisäksi siellä oli jotkut vapaamieliset vallanneet yhden rakennuksen erittäin näyttävästi, hienot (ja ei niin hienot) graffitit ja erilaiset liput ja banderollit koristi sen seiniä. Kaakao kupillisen jälkeen jatkettiin matkaa ja päädyimme Domille asti, jossa oli juuri muutama viikkoinen huvipuisto/tivoli paikalla. Pyörähettiin kerran maailmanpyörässä ja käveltiin alueen läpi. Kello alkoi tässä vaiheessa olla aika paljon siihen nähden että olimme aamupäivän puolella lähteneet liikenteeseen, jotenka lähdettiin rautatieasemaa kohti. Matkalta löydettiin jopa HESBURGER, niitähän ei Suomen ulkopuolella montaa ole, joten pitihän siitä kuva ottaa. Kotona oli ihana istahtaa ja nostaa jalat ylös, kokonaisuudessaan säästä välittämättä, oli erittäin kiva ja tapahtumarikas päivä.

Torstaina päätin jäädä kotia, kun piti lukea yhtä kirjaa koulua varten ja ei ollut oikein muutenkaan mitään jaksamista lähteä minnekään. Iltapäivällä lähdettiin koko poppoo vähän ulos, katsottiin ympäristöä ja pelattiin jalkapalloa. Koska halusin kuitenkin vielä päästä käymään yhdessä erittäin isossa kauppakeskuksessa, lähdin sinne perjantaina. Tiesin sen jo ennestään ja nyt sitten vain katsoin oikean bussin sinne suuntaan. Löysin tai oikeastaan ostin vihdoin viimein uudet aurinkolasit ja sitten löysin jo parin kuukauden etsinnän jälkeen pieniä puisia pyykkipoikia, kerron vielä joskus mihinkä minä niitä tarvitsin. Reissu kannatti siis jo pelkästään pyykkipoikien takia!

Serkkuni oli kutsuttu lauantai aamupäiväksi synttäreille, joten lähdimme sillä välin sedän ja hänen vaimonsa kanssa rompekauppaan, joku oli siis ladonnut ihan järjettömän määrän tavaraa ”pihalle” ja sieltä sai katsoa tarvitseeko jotakin. Katseltiin lamppuja ja peilin karmia, mutta ei ainakaan näin heti mitään löytynyt. Päivä oli erittäin aurinkoinen, joten kun serkkuni tuli synttäreiltä, päätimme lähteä Treppenvierteliin (Blankenese), eli kävelemään hirveästi portaita. Alhaalla kävelimme vielä Elben rantaa pitkin ja minä yritin ajaa longboardilla, mutta en osannut ja jäin koko ajan jälkeen. Illalla otettiin serkkuni kanssa vielä muutama nerf -matsi ja sitten piti minun jo taas lähteä. Ajelin jälleen yöbussilla sen 10 tuntia ja koti päässä piti vielä bussikortin kanssa taistella, kun ei automaatti suostunut yhteistyöhön…

Koko viikko huijahti hirveän nopeasti ohitse, mutta oli erittäin mukavaa ja nautin lomastani kovasti. Jälleen uusia kokemuksia ja muistoja joita voi jälkeen päin muistella ilolla. Kun olen näin hidas päivittämään, oli nyt jo taas loma ja arvatkaapas mitä tein tällä kertaa...no matkustin tietenkin!

Ps. Mitä sanotte tällaisesta kuvajärjestelystä, että pääasiassa kuvat lopussa, vai haluatteko että ne olisi tuolla välissä? Ja vihdoin sain vähän blogin ulkoasua siihen suuntaan mitä haluan.

 

 

St. Michelsin kello // Die Uhr von St. Michels

*******

Ich bin´s wieder! Wie geht´s euch? Mir geht es ziemlich gut, aber es erändert sich manchmal sehr schnell manchmal. Vor ein paar Monaten war Ostern und die Osterferien, und weil ich fast jede Ferien irgendwohin reise in Deutschland, habe ich es auch jetzt gemacht. Diesmal war ich in Hamburg bei meinem Onkel und Cousin (9 Jahre) und es hat sehr viel Spass gemacht.

Unsere Ferien begangen schon am Donnerstag und da habe ich mich hauptsächlich ausgeruht. Am Karfreitag ging ich sehr spontan mit einer Freundin die Markus-Passion anzuhören (ich erfuhr es erst zwei Stunden bevor wir losfuhren). Es war schön, ich glaube, dass ich nie zuvor irgendeine Passion mir angehört habe. Dann am Sammstag sind alle meine lieben deutschen Cousinen zu Besuch gekommen. Wir haben da schon ein bisschen Ostern gefeiert, also Kaffee getrunken und Kuchen gegessen. Am späten Nachmittag sind wir noch Minigolf spielen gegangen. Ich habe es vorher noch nie richtig gemacht und das letzte Mal, als ich es versucht habe, ist auch schon eine Ewigkeit her. Am Sonntag morgen mussten einige schon wieder gehen, aber mit dem Rest waren wir noch essen. Und am Abend musste ich dann auch zum Bus in Richtung Hamburg.

Bald war im Buss jeder Platz besetzt und daher war es nicht so einfach schlafen zu können. Aber weil es Nacht war und die Farht 10 Stunden dauerte, habe ich trotzdem ziemlich lange geschlafen. In Hamburg hat mein Onkel mich abgeholt und am Nachmittag, als wir auf meinen Cousin und seine Mutter warteten, bin ich noch ausversehen eingeschlafen…

Am Dienstag hab ich mir ein wenig die Umgebung angeschaut. Mein Onkel ist mit seiner Familie erst vor kurzem umgezogen und deshalb kannte ich die Umgebung noch nicht. Ich wusste, dass es in der Nähe ein Einkaufszentrum gibt und bin dann in die Richtung gegangen. Als ich das Einkaufszentrum fand, bin ich shoppen gegangen und habe neue Schuhe gefunden. Ich habe eigentlich was ganz anderes gesucht, aber es ist gut, dass ich die Schuhe trotzdem gekauft habe, weil meine alle andere Schuhe mittlererweile ziemlich kaputt sind. Ansonsten habe ich Zeit mit meinem Cousin verbracht, fussballspielen und Nerfschlacht mit Nerfpistolen waren gross angesagt. Ich habe auch versucht mit der Playstation zu spielen, aber mein Cousin meinte, ich kann es gar nicht und deswegen habe ich es lieber ihm überlassen.

Ein Tourist zu sein, bin ich immer noch nicht gewöhnt, aber ich muss es trotzdem jedes Mal testen. Am Mittwoch hat mein Onkel morgens fleissig gearbeitet, so dass wir dann zusammen die Sehenswürdigkeiten von Hamburg anschauen konnten. Das Wetter war nicht das Beste, aber daher waren nicht so viele Leute unterwegs. Die Landungsbrücken und den Hafen konnte man gut besichtigen. Im Hafen sind wir mit einem Wasserbuss herumgefahren und danach sind wir ins Portugiesenviertel gegangen, wo wir auch gegessen haben. In Hamburg gibt es von verschiedenen Ländern Kirchen und natürlich auch eine Finnische Kirche, die wir besucht haben. Nach dem Essen ist es immer gut ein wenig Sport zu machen, also sind wir zur St. Michels gegangen. Wir waren zu faul, die Treppen hoch zu gehen und sind deshalb mit dem Aufzug hoch gefahren. Es hat ziemlich gewindet, aber man hat eine gute Aussicht über den Hafen, die Altstadt und sonst so über die Umgebung. Erst beim Abstieg haben wir die Treppen benutzt und dabei haben wir ein wenig über die Geschichte von der Kirche und so weiteres erfahren. Neben der Kirche ist noch ein kleiner Teil von der richtigen Altstadt, was wir auch besichtig haben. Das war sehr schön, sowie die Speicherstadt auch. Es hat halt gerade geregnet als wir in der Speicherstadt waren. Dann sind wir in den Bus eingestiegen und zum Rathaus gefahren. Danach sind wir in ein Stadtteil gegangen, das mein Onkel gerne mag. Dort waren wir in paar Läden, wo alte Möbel und sonstiges verkauft wird. Weil es nicht mehr geregnet hat, sind wir einfach weiter bis zum Dom gegangen. Dort sind wir einmal mit dem Riesenrad gefahren, aber weil es schon spät und kalt war, sind wir dann nach Hause gegangen. Das Wetter war nicht das beste, aber es war trotzdem ein schöner Tag.

Am Donnerstag war ich dann nur zuhause, weil ich ein Buch lesen musste und auch sonst keine Lust hatte irgendwo hin zugehen. Am Nachmittag sind wir alle, also mein Cousin, mein Onkel, meine Tante und ich raus gegangen, wir haben Fussball gespielt und sind dann noch weiter spazieren gegangen. Am Freitag war ich wieder shoppen… diesmal im Elbe Einkaufszentrum. Das ist ein grosses Einkaufszentrum, eine halbe Stunde mit dem Bus entfernt. Dort habe ich eine neue Sonnenbrille und auch kleine hölzerne Wäscheklammern gefunden. Es hat sich gelohnt, weil ich habe die Wäscheklammern schon seit Weinachten gesucht :D, ich erzähle und zeige euch irgendwann mal wozu ich die brauche.

Mein Cousin ist am Sammstag Vormittag zum Kindergeburtstag gegangen und in der Zeit waren wir anderen in einem Trödelladen. Es gab viele schöne und nicht so schöne Bilder- und Spiegelrahmen und Lampen. Weil es ein sehr schöner Tag war, sind wir noch ins Treppenviertel gegangen und dann an der Elbe entlang spaziert. Ich versuchte auch mit einem Longboard zu fahren, aber ich war viel langsamer als die anderen, weil es einfach nicht ganz so gut klappte… vielleicht lerne ich es noch irgendwann einmal. Am Abend, nach paar ein Nerfenschlachten, musste ich nach Hause fahren. Der Bus war wieder sehr voll. Ich habe nicht gedacht, dass die Nachtbusse so voll sind, aber ich konnte zum Glück trotzdem schlafen. Am Sonntag morgen bin ich in Stuttgart angekommen und musste erst mal mit meiner Monatskarte kämpfen, weil ich sie einfach nicht neu laden konnte…

Das waren meine Osterferien und es hat mich riesig gefreut wieder unterwegs zu sein und die Ferien richtig geniesen zu können. Wieder neue Erlebnisse worüber ich mich immer noch freuen kann. Jetzt sind ja Pfingstferien auch schon vorbei und ich war, wo denn sonst?! Wieder unterwegs :D

Kahden maailman välissä // Zwischen zwei Welten

Moi! Tässä on viime pävinä miettinyt, että mihinkä se aika menee. Muutenkin voisi sanoa, että täällä olo aikana olen miettinyt erinäisiä asioita paljon, erittäin paljon. Tulin tänne ajatuksena nähdä vähän maailmaa toisesta suuntaa ja sitä olen myös saanut tehdä. Ennen kuin tulin en kyllä paljoa enempää osannut odottaa, en osannut sanoa ollenkaan mikä kaikki minua vielä odottaa ja olen saanut paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitella. Olen ollut hieman, tosi laiska kirjoittamaan, muuten olisi varmasti tullut useammin pohdiskelevaa tekstiä.

Alkuun minulla oli jopa liikaa aikaa, enkä tiedä onko minulla nyt yhtään sen vähempää aikaa (tuntuu vain siltä). Suomessa minulla on vain aina tuhat juttua tekeillä ja sen lisäksi jutut joita en edes laske mukaan, kun ne ovat normaaleja asioita, niin sitten kun täällä ei tee niin paljoa ei ollut aluksi tottunut siihen ollenkaan. Suomessa elämäni koostuu musiikista, seurakunnasta, koulusta ja läheisistä ihmisistä, johonka tulee sitten aina välillä joitain lisä juttuja. Täällä elämäni koostuu kavereista, johonka tulee vähän lisä juttua seurakunnan ja musiikin (joita ilman en osaa olla) kautta. Koulu tuo välillä stressiä ja turhautumista, koska kun stressaamisen kerran oppii, sitä ei osaa koskaan jättää, huono tapa. Mutta pointti siis oli, että kun ei ole ”oikeita” velvollisuuksia, niin yhtäkkiä tuntui että aikaa on liikaa, nyt kun siihen on tottunut, ei sitä olekaan liikaa (onpas hankalaa). Mutta voisin sanoa, jos minulla olisi Suomessa vuoden verran yhtä paljon aikaa kuin täällä, olisin varmasti myös miettinyt samoja asioita kuin nyt. En tiedä saitteko jutun jujusta kiinni, mutta idea oli se, että aika on käytetty hyvin, sillä muuten en olisi varmaan vielä pitkään aikaan miettiny joitain asioita näin perinpohjaisesti.

Varmaan nyt mietitte, että mitä kaikkea olen ajatellut ja oivaltanut. Olen itsekin miettinyt sitä ja näin tässä nyt sitä on tosi hankala sanoa, mutta kun sitten joskus olen takaisin siellä, niin varmaan huomaatte keskustelun kautta mitä mielessäni liikkuu. Toivon, että varsinkin läheisimmät ihmiset, eivät sitten turhautuisi siihen kun aina vertailen asioita ja kerron kuinka täällä niitä tehtiin...olen tehnyt sitä täälläkin ja yrittänyt hillitä sitä kun välillä puskee sellainen Suomalainen isänmaallisuus pintaan. Tuo onkin yksi pointti, monet ja vielä useammat ihmiset sekä Suomessa että Saksassa ovat jo koko 17 vuoden tai ehkä sen ajan kun olen osannut puhua, kysyneet ”Kumpi on parempi Suomi vai Saksa?” Pienempänä sanoin aina että en tiedä, nykyään sanon, ettei niitä voi vertailla. Vastaus ei ole paljoa muuttunut, sillä kumpikaan vastauksista ei oikeastaan ole totta, sillä kyllä minä tiedän mistä asioista tykkään enempi Suomessa ja mistä Saksassa, ja mitä muutaakaan minä aina teen kuin vertailen. Mutta en tule muuttamaan vastaustani, sillä en oikeastikaan osaa sanoa kumpi on parempi, sillä molemmilla on hyvät ja huonot puolensa ja vaikka sitä ei ajattelisikaan on kulttuuri ero ja shokki joka kerta yhtä iso. Suomessa puolustan Saksaa ja Saksassa Suomea. Niin yksinkertaista, eikö?

Täällä Saksassa on enempi ulkomaalaisia ja kun on pakolaistulva ollut ja kaikki, niin sitä on tullut välillä pinnalle, että kun he eivät ole saksalaisia, mutta eivät myöskään esim. irakilaisia, sillä heitä ei sielläkään aina hyväksytä. Älkää nyt pelästykö, mutta minullakin on useimmiten ollut ajatus päässäni ”Olen aina se ulkomaalainen”, olen tottunut siihen, minulla on kummankin maan kansalaisuus ja nyt uusimpana myös passi/henkkarit. Suomessa minut vaan tiedetään sinä saksalaisena ja Saksassa sinä suomalaisena, mutta se ei ole taakka (yleensä/nykyään), sillä tunnen kuuluvani kumpaankin maahan...toisin kuin jotkut pakolaiset tai varsinkin toisen polven pakolaiset (kyllä kaveripiiristäni löytyy useampi sellainen).

Aina on ikävä jotakuta, opin sen jo aika pienenä, mutta se on vaan hyvä (siis että opin sen, ei se ikävä), sillä muuten tämä kaikki olisi tuhat kertaa vaikeampaa. Monet vaihto-oppilaat sanovat että toinen tai kolmas kuukaus ovat pahimmat, ja sitten puolen välin jälkeen varsinkin helpottaa jo kovasti. Itselleni vaikein aika oli hieman ennen ja jälkeen joulun, vaikka perhe kävi täällä, tai itseasiassa varmaan sen takia. Alku oli helppo, sillä se tuntui vain normaalilta loma reissulta, kun ei ollut edes koulua, sitten kun koulu alkoi, vei kaiken uuden oppiminen paljon aikaa. Kun kaikki ei ollut enään uutta ja hienoa ja reissu ei tuntunutakaan enää parin viikon loma reissulta, rupesi sisäistämään sen, että nyt sitä ollaan täällä eikä heti lähdetä. Missään vaiheessa ei ole ollut katumusta, ei edes harmia, että en englantiin päässyt, enkä koskaan ole harkinnutkaan Suomeen paluuta/keskeyttämistä.

Useat kysyvät, onko ikävä Suomeen, onko ikävä kavereita tai perhettä, onko ikävä? Vastaan aina ”Sitä ei ajattele”, tietysti on ikävä, jokin olisi varmasti erittäin pahasti pielessä, jos ei olisi. Mutta jos olisin jo ikävöiden lähtenyt tänne, eihän tästä olisi tullut mitään. En sano kenelekään, jos on oikeasti juuri silloin ikävä, sillä kaikki ovat muutenkin jo sääliväisiä tai jotain siihen suuntaan, että siitähän se ikävä juuri esiin puskee. Mutta ikävä tulee yllättäen, erittäin hauskan ja tapahtuma rikkaan päivän jälkeen, keskellä tylsistymistä tai turhautumista, keskellä päivää tai yötä, sitten sitä itketään hetki ja kohta mennään jo taas eteenpäin. On ikävä ja älkää kysykö sitä enää. Otan kaiken irti viimeisistä parista kuukaudesta ja nautin sitten siitä että tulen takaisin ja näen kaikki teidät Suomessa taas.

Niinkuin jo alussa sanoin, aika kulkee nopeasti, välillä jopa liian nopeasti, kun minulla tuossa pääsiäisen jälkeen oli melkein viikon täysin puheliton aika, tajusin kuinka riippuvainen olen kellosta ja kellon ajasta. En ole käyttänyt rannekelloa ikuisuuteen, en käytä muitakaan koruja, ei ole minun juttu, mutta puhelin. Olen sanonut, että Suomessa se viikko olisi ollut helpompi, en oikein enää itsekään usko siihen. Ensimmäinen ongelma oli, mistä herätyskello, toinen ongelma oli, mistä katon aamuisin kelloa kun laittaudun (keittiössä ainut seinäkello), kolmas ongelma, jos olen jossain menossa mistä tiedän olenko ajoissa vai en. Sitten tuli muitakin ongelmia, jos tarvitsen tietää jotain ei olekaan google tai äiti käden ulottuvuudella, entä jos tuleekin yhtäkkiä ikävä jotakuta (mikä tietysti juuri silloin tuli) ei voi kirjoittaa sitä hänelle nopeasti, olin aivan pihalla mitä maailmalla tapahtuu, tai ainakin oli sellainen tunne. Silloin tajusin oikeasti, että nykyään koko maailma on kellosta riippuvainen ja sen lisäksi vielä useasti yleisestikin puhelimesta/netistä. Se on surullista, mutta tosiasia ja sen mukaan on elettävä, sille ei voi mitään enkä tiedä haluanko tehdä mitään. Useat tietävät myös, että minulla on aika tarkka sisäinen kello, osaan useasti sanoa aika tarkkaan kellon ajan vaikka en olisi tuntiin katsonut kelloa. Viikonloppu aamuisinkin herään aikaisin, kun sisäinen kello luulee, että pitäisi nousta viimeistään seitsemältä…

Nyt on jo melkein yhdeksän kuukautta ohi tai ei se ohi mennyt, vaan elettiin läpi ja se on nyt muistoina mielessä. Seuraavat reilut kaksi kuukautta tulen elämään yhtä hyvin läpi kuin menneetkin ja tämä vuosi tulee johdattamaan minua vielä pitkään eteenpäin. Paljon on tapahtunut ja varmaan tulee vielä tapahtumaankin, jokaisesta kohtaamisesta jonkun kanssa tai muusta tapahtuneesta asiasta olen iloinen, sillä kaikki ovat kasvattaneet minua ja opettaneet elämän viisauksia. (Myös puhelimen hajoaminen oli tämän mukaan hyvä juttu ja ehkä se olikin...ainakin saan uuden puhelimen:D) Paljon kliseisiä viisauksia, mutta ne kliseet on totta.

Tosiaan se puhelin hajosi ja vaikka se nyt taas toimii, niin kaikki numerot katosivat sen mukana...muutamat varmaan huomasivatkin kun kirjoittivat jotain ja kyselin, että kukas se siellä yrittää minua tavoitella. Joten jos sinulla on tunne, että minulla ei ole sinun numeroasi enää, kirjoita tai soita minulle, tai anna numerosi muuten jollakin tavalla minulle, jotta voidaan pitää yhteyttä (niin siihen Saksa numeroon sitten kiitos!). Hyvää kevättä teille kaikille!

Ps. Kuvat on erilaisilta reissuilta (muistoja) mitä olen täällä Saksassa tehnyt.

*******

Hey! Ich habe in den letzten Tagen viel überlegt, wo die Zeit geblieben ist. Auf Finnisch habe ich vieles geschrieben, aber auf Deutsch werde ich leider nicht alles schreiben, aber wenn es jemanden interessiert, könnt ihr gerne persönlich nachfragen. Als ich nach Deutschland kam, wusste ich nicht so wirklich was mich alles hier erwartet, aber ich kann sagen ich habe mehr bekommen, als ich je gedacht hätte.

Am Anfang, im Herbst hatte ich viel Zeit, oder so ein Gefühl, aber ich denke jetzt habe ich gar nicht viel weniger Zeit, ich bin es halt nur gewöhnt, und deshalb das Gefühl, dass ich nicht so viel hätte. Aber ich habe hier mehr freie Zeit als in Finnland und deswegen habe ich auch viel mehr Zeit gehabt über alles Mögliche nachzudenken.

Viele fragen mich, ob Deutschland oder Finnland besser sei. Als ich klein war, habe ich immer gesagt, dass ich es nicht weiss, aber heute sage ich, dass die Länder nicht vergleichbar sind. Beide Antworten sind eigentlich fast gleich, aber nicht ehrlich. Natürlich weiss ich, was ich in Finnland und was ich in Deutschland besser finde, und was mach ich sonst ausser sie zu vergleichen. Beide Länder haben gute und schlechte Seiten und beide Ländern sind so unterschiedlich, dass es mich selbst jedes Mal überrascht. In Finnland muss ich auf die deutsche Seite halten und in Deutschland auf die finnische. Erschreckt nicht, aber ich habe öfters das Gefühl ”Ich bin immer die Ausländerin”, aber ich habe mich schon daran gewöhnt. In Finnland kennen die Leute mich als die Deutsche und in Deutschland als die Finnin. Ich kann nichts dafür, ich habe ja die Staatsangehörigkeit beider Ländern und fühle mich wohl in allen beiden.

Viele fragen mich, ”vermisst du Finnland?”, ich sage immer ”ich denke nicht daran”. Natürlich vermisse ich es, aber wenn ich schon mit dem Gedanken hergekommen wäre, dass ich es vermissen werde, hätte ich es gleich sein lassen können. Am Anfang hatte ich das Gefühl, als wäre es eine etwas längere Urlaubsreise. Dann, als die Schule anfing gab es viel Neues zu lernen und ich war damit beschäftigt. Erst später, als das alles Rutine war, kam zum ersten Mal das Gefühl, dass ich Finnland vermisse. So um Weinachten war die schlimmste Zeit, obwohl meine Eltern und Brüder hier waren, oder vielleicht gerade deshalb. Wenn ich grade alles so vermisse und jemand fragt mich danach, sage ich es trotzdem nicht, weil es dann natürlich noch schlimmer wird. Das Gefühl kommt oft plötzlich, nach einem schönen oder schlechten Tag, manchmal auch in der Nacht oder mitten am Tag, das kommt wann es will, dann weine ich ein bisschen und es geht wieder. Ich habe eigentlich schon oft jemanden vermisst und deswegen ist es auch nicht so schlimm. Ich habe mich schon daran gewöhnt, dass ich immer jemanden irgendwo vermisse. Ich habe nie das Gefühl gehabt, dass ich jetzt gleich nach Finnland will und das Jahr abbrechen werde. Jetzt geniesse ich noch die letzten Monate hier in Deutschland und dann freue ich mich, wenn ich wieder in Finnland bin.

Die Zeit läuft eh schon zu schnell, jetzt sind schon fast neun Monaten vorbei und nur noch starke zwei Monaten vor mir hier in Deutschland. Als ich nach Ostern fast eine Woche lang kein Handy hatte, war mein grösstes Problem, wo ich immer die Uhrzeit nachschauen kann, da habe ich bemerkt wie alles von der Uhr und der Zeit abhängig ist. Manche wissen, dass ich eine ziemlich genaue innere Uhr habe, weil ich auch am Wochenende ohne Wecker um sieben Uhr morgens aufwache. Ich kann meistens ziemlich genau sagen wie spät es ist, auch wenn ich lange nicht mehr auf die Uhr geschaut habe. Ich finde es sehr schade, dass alles von der Uhrzeit abhängig ist, aber ich weiss nicht, ob ich da was ändern will. Es ist halt die heutige Zeit so und man muss damit leben können.

Und wie schon gesagt, weil mein Handy kaputt war, (es geht jetzt wieder) sind alle meine gespeicherten Nummern verloren gegangen. Wenn du denkst, dass ich deine Nummer haben müsste und ich die deiner Meinung nach nicht habe, dann ruf mich an oder schreibe mir, oder gib sie mir auf irgend einem anderen Weg, so dass wir wieder miteinander kontakthalten können. Einen schönen Frühling und schöne Pfingstferien (wenn ihr solche habt) euch allen!

 Die Bilder sind von verschiedenen Reisen, was ich hier in Deutschland gemacht habe.

Kevät tulee // Der Frühling kommt

Moooi!! Mulla menee itseasiassa erittäin erittäin hyvin, kiitos kysymästä. Just kirjoitin (sanotaan Saksassa eli siis tein) vikan kokeen ennen lomaa ja nyt on jo loma fiilis, vaikka melkein vielä viikko koulua jäljellä. Ehkä se on enemminkin kevät fiilis, koska tänään paistoi jälleen aurinko ja oli suht lämmintä (huiteli jossain +10 asteen huitteilla, mut aurinko on jo lämmin). Ja siis joo meillä täällä Saksassa on pääsiäisloma, joka alkaa ainakin meidän koulussa kiirastorstaina, joissain ehkä vasta pitkäperjantaina ja joissain jo ensi maanantaina. Se kestää sitten sen pääsiäismaanantai viikon, joillakin onnekailla ehkä jopa sen seuraavankin viikon. Näin hyvin tiedän tämänkin asian joo, mutta kun täällä on joka osavaltiossa eri koulusysteemi ja eri lomat ja sitten vielä koulu kohtaiset erot, niin enhän minä voi kaikkea tietää (netistä voisi löytyä...). Lähden siis jossain vaiheessa lomaa Hampuriin serkkua ja hänen perhettään morjestamaan. Tulee olemaan pitkä matka (800km), mutta odotan jo innoissani.

 

Kun tuossa jokunen aika sitten skypettelin vanhempieni kanssa, sanoin, että on hauskaa ja tosi kivaa, että kun en syksyllä koulun takia oikein ehtinyt kirjoittamaan blogiin. Niin nyt en jouda sosiaalisten asioitten takia, huomaa kuinka on vapaa-ajalla paljon enempi menossa syksyyn verrattuna ja se piristää mieltä kummasti. Nyt kun on jo sulautunu porukkaan ihan hyvin, niin sitten on erilaisissa tapahtumissa mukana, joissa taas tutustuu uusiin ihmisiin jne. Tuo lasketteluleiri oli kans sellanen hyvä sosiaaliutumis paikka (onks toi ees sana?!).

Ennen hiihtolomaa saatiin todistukset, josta laitan kuvan, mutta ette varmaan kovasti niistä numeroista tai muustakaan hyödy. Saa kysyä tai google kääntäjä auttaa :D Pikaneuvo: 1 huonoin ja 15 paras, 1-4 hylättyjä, (minun mittarilla, ei siis virallisesti):  5-9 ihan ok, 10-15 erittäin hyvä (mä oon tyytyväinen, jos se on yli 5). Se kouluun liittyvä postaus/postaukset tulee vielä, niin että tajuutte kans mistä mä aina puhun. Mutta näin yleisesti, kyllä se syksyn lukeminen oli ihan kannattavaa, nimittäin vaikka osasta tulikin niin sanotusti hylätyn puolella olevia, on keksiarvoni ihan siellä paremmalla puolella: 6,33.  Ja muutamissa aineissa olen ollut oikein ylpeä, kun olen saanut jopa parempia numeroita kuin itse natiivit. Kyllä, opettajat arvioivat minut ihan samalla tavalla kuin muutkin, paria pientä poikkeusta/helpotusta lukuunottamatta (jotka yleensä liittyivät oikeinkirjoitukseen). Koulu oli aluksi pääasiassa kielen takia aika rankkaa, mutta nyt on onneksi se vaihe jo ohi, eikä tarvitse enää niin paljoa miettiä mitä jokin sana tarkoittaa.

Mun todistus // Mein Zeugniss

Tänne tullessani, jouduin koko ajan ajattelemaan etten saa tehdä liikaa hommia. Suomessahan minulla on aina miljoona juttua yhtäaikaa tekeillä ja sellaista vaan paikallaan makaamista ei oikein esiinny. Täällä voisin tietysti tehdä ihan saman määrän hommia, mutta yritän aina muistaa, että tämä on vuosi jossa saan ottaa rennosti eikä ole pakko tehdä kaikkea. Minullahan ei sinänsä ole mitään tavoitteita tälle vuodelle, monet sanovat myös: "Sinunhan ei tarvitsisi tehdä koulunkaan eteen mitään". Mutta minä haluan tehdä vähän jotain, enhän minä saa kokonaan unohtaa kuinka opiskellaan, ja kaiken lisäksi moni näistä asioista hyödyttää minua varmasti myös Suomessa sitten. Tärkeintä vain on se, että olen käynyt jo 10 vuotta koulua ja jos en YOn jälkeen tai opisekellessa onnistu tekemään viksua välivuotta/lukukautta, niin käyn tästä eteenpäin vähintään vielä 5 vuotta koulua ja tämä vuosi mitä nyt teen pitäisi olla pieni katkos siinä välissä, että en aivan kokonaan uuvu.

Muutamat kaverit on jo sanonu ja itsekin olen huomannut, että Suomen kirjoittaminen, varsinkaan näin suoraan koulun jälkeen, ei ihan onnistu. Kun ajatukset kulkee vielä yleensä saksalaisia reittejä, niin suomi onkin yllättävän vaikeaa. Esimerkiksi saksalainen sanajärjestys ei oikein sovi suomenkieleen, tai no voisi sitä käyttää, mutta se ei kuulosta fiksulta. Ja sitten puhuessa meinaa kokoajan saksalaisia pikkusanoja livahtaa väliin...mutta älkää huoliko, en minä nyt suomea unohda. Kaikenlisäksi saksanikaan ei todellakaan ole täydellinen, kirjoittaminen parantuu koko ajan, mutta puhuessa minulla on aksentti (en kuule sitä enää itse) ja koska saksalaiset sanovat R -kirjaimen aivan eritavalla, en oikein osaa vieläkään sanoa sitä saksalaisittain.

Kuvituksena on tuo meidän (Samuelin) aivan ihana Norjanharmaahirvikoiranpentu Tuike, hän on siis noin yhdeksän viikon ikäinen ja temmeltää siellä Suomessa lopun perheen ilona. Minä jaan ilon, kuvien ja skypen kautta ja olen aivan rakastunut. Kenenkään ei tarvitse sanoa, että sehän ei sitten tunne minua kun menen takaisin Suomeen, sillä tiedän sen itsekin...se ei edes tajunnut sypettäessä katsoa konetta, vaan katseli ihan päinvastasiin suuntiin :D

Näillä mennään tällä kertaa, vaikka minulle hyvää kuuluukin, olen juuri erittäin nuhaisena täällä. Pitikin mennä sanomaan, että onneksi en ole vielä ollut kipeänä josko selviäisin influenssan ohi...eihän sitä silloin ainakaan selviä, mutta ei tämä tähän mennessä ole kovasti menoa haitannut. Hieman sekalainen postaus, mutta niin on nyt mielikin tästä keväästä aivan sekaisin. Hyvää pääsiäistä kaikille ja muistakaa syödä minunkin puolestani mämmiä (täällä sitä ei ole, mutta en minä kyllä siitä tykkääkkään)!

 ******

Halloo ihr Lieben!! Mir geht's jetzt gerade sehr gut. Ich habe schon meine letzte Klausur vor den Ferien geschrieben und freue mich schon so auf die Ferien. Oder vielleicht eher auf den Frühling, der sich schon ein bisschen blicken lässt, mit diesem herrlich warmen und sonnigem Wetter. Wir hier in Baden Württemberg oder zu mindestens in Rutesheim haben ab nächsten Donnerstag anderthalb Wochen lange Osterferien. Letztendlich nicht so viel, aber genügend für mich. Ich bin an Ostern hier, aber dann fahre ich nach Hamburg zu meinem Onkel und meinem Cousin.  Die Fahrt wird sehr lange dauern, aber es ist auch nicht das erste Mal für mich und ich freue mich schon auf Hamburg. Viele haben schon gefragt ob ich den "König der Löwen" anschauen gehe und wenn es klappen würde, wäre es sehr cool (die Ticketen sind nur so teuer).

Als ich vor kurzem mit meinen Eltern telefonierte, sagte ich zu ihnen, dass ich im Herbst wegen der Schule nicht so viel geschrieben habe, aber jetzt habe ich eher wegen meinem sozialen Leben nicht so viel Zeit dafür. Ich finde es ist ein gutes Zeichen und freue mich darüber. Jetzt, da ich schon einen Freundeskreis habe, gehe ich in verschiedene Veranstaltungen mit und bekomme immer mehr neue Freunde. Auch durch die Skifreizeit habe ich neue Freunde bekommen und es freut mich riesig.

Vor den Skiferien haben wir unsere Halbjahres Zeugnisse bekommen, ich poste auch noch ein Bild davon. Wir haben ja Notenpunkte und ich kann die nicht in Noten umschreiben, also müsst ihr es selber irgendwie raus bekommen. Die Notenpunkten gehen ja von 1 bis 15, davon sind 1-4 unterpunktet. Ich bin zufrieden wenn meine Punkten zwischen 5 und 9 sind, wenn ich mal etwas Besseres bekomme, bin ich sehr glücklich darüber. Ich bin zufrieden mit meinem Zeugniss, weil der durchschnitt 6,33 ist und nur zwei Fächer unterpunktet sind. Manchmal bin ich auch stolz auf mich, wenn ich eine bessere Note z.B in Deutsch bekomme, als jemand, der schon immer hier in die Schule gegangen ist.

Ich lerne die ganze Zeit immer besser auf deutsch zu schreiben, aber dabei schreibe ich dann auf finnisch falsch. Im Finnischen und im Deutsch ist nähmlich der Satzbau unterschiedlich. Wenn ich mitten am Tag, wenn ich auf deutsch denke, irgend etwas auf finnisch schreibe, schreibe ich es öfters mit deutschem Satzbau. Schlimm ist es nicht, es ist halt ein bisschen schwieriger zu verstehen. Aber in Finnland werde ich es wieder schnell richtig lernen und schreiben. Beim Deutschsprechen habe ich immer noch einen Akzent, mittlerweile höre ich es selbst nicht mehr. Und schwäbisch schwätz i' auch. Das grösste Problem ist halt der Buchstabe r, weil er in finnisch und deutsch so unterschiedlich ausgesprochen wird, dass ich es immer noch nicht richtig kann im Deutschen.

Die Bilder sind von unserer (eigentlich meines Bruders) neuen Norwegischen Elchhündin, sie heisst Tuike. Sie ist ca. neun Wochen alt und macht der ganzen Familie in Finnland Freude. Ich habe sie bisher nur über Skype und Bilder gesehen, aber habe sie trotzdem schon lieb gewonnen.

Ein Durcheinander habe ich wieder geschrieben, aber meine Gedanken sind vom Frühling auch durcheinander. Frohe Ostern euch allen, und esst nicht zu viel Schokolade!

Viikko johonka tulen usein palaamaan mielessäni // Eine von der besten Wochen bisher

Hei vaan taas! Oli kyllä iha mahtava viikko Sveitsissä ja olen vieläkin innoissani, kun mietin sitä!! Siitä on nyt muutama viikko ja hieman hassua, kun täällä kotona kukkii jo ensimmäiset kukat ja siellä Sveitsissä 1000 metrin korkeudessa tuiskusi lunta vaan eikä keväästä tietoakaan. Sää oli siis pääosin tosi hyvä, mutta huomasi kyllä varsinkin korkeimmilla rinteillä, että silloin oltiin jo 2000metrin korkeudessa.

 Näkymät ruokasalin ikkunasta // Sicht von der Esssal Fenster

Lähtö oli siis lauantai aamuna/aamupäivänä erään ison liikuntahallin parkkipaikalta ja kaikki 50 henkeä toivat tavaransa siihen bussin viereen, jossa tutkailtiin tavaramäärää. Suurin osa vei vielä autonsa takaisin kotiin, sillä se ei ole mikään turvallisin paikka jättää auto viikoksi seisomaan. Me siis otimme kaikki ruuat, juomat (saksalaiset juo pääasiassa vaan wichyä), vessapaperit ja mitä nyt ikinä tarvitseekaan, koko viikoksi mukaan, joten tavaramäärä oli aivan valtava. Bussin alaosa, johon kaikki ruoka ja matkatavarat menivät oli niin täynnä, että aina tipahti pari monoa luukkua avatessa, osa tavaroista piti pakata hattuhyllylle, kun ei muualle mahtunut. Suksia ja lautojakin oli niin monet, että loput, jotka eivät mahtuneet bussin takaosassa olleeseen suksitilaan, laitettiin vessaan seisomaan, jotenka vessa ei ollut käytössä. Sitten lähti noin neljän tunnin matka Sveitsiin, pysähdyttiin kerran rajan tuolla puolen, mutta muuten ajettiin vaan. Perillä saimme sitten purkaa koko lastin heti, sillä bussi lähti takaisin kotiin.

Meidän huoneemme/sänkymme // Unser Zimmer/Betten

Majoittauduimme seurakuntatalossa, joka oli minusta tosin ennemminkin iso leirikeskus ilman pihavarustelua. Se oli suunniteltu yli 100 hengelle, jotenka meille 50 ihmiselle oli aika paljon tilaa oleskella. Leirihän oli alkujaan perheleiri, mutta vain 7 perhettä kattoi vain noin puolet osallistujista, sen lisäksi meitä alaikäisiä ilman perhettä oli ehkä 8 ja melkein kaikki loput olivat 20-30 vuotiaita aktiivi-ihmisiä. Me alaikäiset ilman perhettä olimme periaatteessa niitä ylimääräisiä ja sen takia kaksi ystävällistä nuorta-aikuista olivat meidän ”huoltajiamme” (kyllä ne ehkä vähän kahto jopa perään, ainakin jos pahasti kaatu rinteessä). Olimme huoneissa sukupuolen ja iän mukaan, jotenka olin huoneessa kolmen kaverin kanssa. Meillä oli 12 hengen huone neljästään, jotenka tilaa riitti. Talo oli rinnetalo, jotenka siellä oli kaksi ”kellarikerrosta”, jossa oli liikuntasali ja suihkut, sitten ensimmäisessä kerroksessa oli suurkeittiö ja ruokailutila (+toinen tila, joka ei ollut meidän käytössä). Toisessa kerroksessa oli vain kylpyhuoneet, sillä valtava eteinen ja kaksi tilaa/salia olivat kahden kerroksen korkuisia, ja kaikkein ylimmässä kerroksessa oli meidän huoneet, lisäksi myös paikan omistavan perheen asunto. Talossa kuulosti olevan hyvin tiukat säännöt siivoamisesta tavaroiden sijaintiin asti, mutta se oli myös hyvin siisti ja loppujen lopuksi sääntöjä oli helppo noudattaa.

"Drinkit" oli hauskan värisiä, vaikka maku ei aina osunutkaan ihan kohdilleen //

"Die Drinks" sahen schön aus, aber der geschmack war nicht immer das beste

Sunnnuntaina pääsimme vihdoin laskemaan. Meille oli menomatkalle tilattu oma extra bussi, vaikka yleiset bussit olivat myös ilmaisia, sillä olisimme muuten täyttäneet koko bussin. Talolta Gondelille oli ehkä 800metriä ja tiistaina jopa kävelin ne parin kaverin kanssa alkulämmittelyksi, kun ei aivan ehditty bussiin. Sitten gondelilla noin 5min ylös sinne itse rinteiden luokse ja ylhäällä sitten lähti ankkurihissi ensimmäiseen rinteeseen. Ensimmäinen ankkurihissi oli aina auki ja sunnuntai aamupäivällä siinä sai jonotta aika pitkään, koska mitkään muut hissit eivät olleet auki kovan tuulen takia. Iltapäivällä aukesi kuuden istuttava hissi ja sillä pääsimme sitten aivan ylös asti, jossa tosin tuuli edelleen tosi kovasti, mutta mentiin silti. Jos lähti ylhäältä tarpeeksi oikealle pääsi vielä toiselle pidemmälle ankkurihissille ja kahden istuttavalle hissille, mutta nekään eivät aina ollet auki, emmekä sunnuntaina siellä laskeneet. Joka rinteen yläpäässä oli jotenkin jakauma, että pääsi vähintään kahta eri rinnettä alas ja näistä rinteistä jakautui useimmiten vielä pienempiä reittejä. Paikka ei loppujenlopuksi ollut kovin iso, sillä oli vain kaksi pää aluetta ja alueen sisällä törmäsi jatkuvasti muihinkin leiriläisiin. Me nuoriso laskettiin muutenkin yleensä aika isossa ryhmässä.

Jostain ikkunasta ( ehkä bussista) otettu, kivat maisemat oli //

Durch Fenster genommen, vielleicht in Buss, es war so schön 

Sunnuntai ja maanantai olivat hankalimmat päivät ja silloin kaaduin ja lensin niin monta kertaa, että en edes pysynyt laskuissa mukana. Ne rinteet oli hieman jyrkempiä kuin kasurila, johonka olen tottunut. Iltapäivää kohden aina vain huononi osaaminen, se otti reisiin aika kovasti, mutta eniten oli psyykkinen kunto kovilla, sillä siinä piti oikein keskittyä että miten laskee ja mistä laskee. Tiistaina olikin sitten vain yhden laskun päivä, sillä keli oli todella huono (lumimyrsky) ja oli vain ensimmäinen ankkurihissi auki. Oltiin kuitenkin pitkään rinnekahvilassa odottelemassa parempaa keliä jota ei tullut, mutta ainakin kahvila tienasi hyvin sinä päivänä. Keskiviikkona satoi edelleen lunta, mutta huom satoi ei myrskynnyt, jotenka oli kaikki hissit auki ja parin päivän lumisateen ansiosta lunta oli riittävästi. Tiistain tauko auttoi paljon, sillä keskiviikosta lähtien minun laskeminen vain parani, varmasti myös helpotti kun rupesi tuntemaan reitit ja mistä on parasta laskea. Kun aurinko ei paistanut en nähnyt laseillani kovinkaan pitkälle tai no näin joo, mutta näin pääosin valkoista, jotenka ei tiennyt milloinka tulee jyrkempää ja milloinka loivempaa tai hieman ylöspäin menevää mäkeä ja lumisateessa kaikki vaikeutui ennestään. En tiedä olenko ennen ollut näin paha yllytyshullu, mutta tuolla viikolla ainakin löysin itsestäni sellaisen, nimittäin näkyvyys oli ehkä kaksi metriä, mutta silti oli pakko mennä syvälumeen laskemaan. Ja koska en nähnyt mitään lensin sillä lyhyellä matkalla aika kiitettävän monta kertaa, siinä oli hyvänä puolena, että lumi on pehmeää joten se oli vain hauskaa. Torstaina oli paras sää, sillä aurinko paistoi, mutta oli sopivan kylmä, että rinteet kesti aika pitkään hyvänä ja aiempien päivien lumisateen jäljiltä luntakin riitti. Voisin sanoa, että keskiviikko ja torstai olivat parhaimpia päiviä laskemisen kannalta. Perjantaina oli hieman enempi pilviä kuin torstaina, mutta rinteet olivat yhtä hyvässä kunnossa, jotenka ei valittamista. Tosin syvälumi alueita ei enää ollut, sillä keskiviikon ja torstain ahkera syvälumi laskeminen, oli tehnyt niistä ennemminkin vain huonon/hoitamattoman rinteen näköisiä.

 

Näkymät keittiöön // Sicht in die Küche

Lihasjumeja ei tullut paljoakaan, sillä venyttelin joka ilta ja aamu huolellisesti. Selkä ja niska olivat pahimmat jumituksen kohteet niiden kaatumisten takia, mutta ei ne ainakaan laskemista haitannut. Hauskinta oli, että venyin leirin jälkeen jopa enemmän kuin pitkään aikaan aikaisemmin. Mustelmiakin tuli vain kolme, jotka oli tosin senkin edestä tosi pahan näköisiä. En vain osaa yhtään sanoa milloinka ne tulivat, sillä niihin ei sattunut ollenkaan, mutta veikkaisin sunnuntain ja maanantain laskuja syyksi.

Black Jackin tajusin nopeesti, joten "rahaa" kertyi //

In Black Jack war ich ziemlich gut und hab viel "Geld" bekommen

Meillä piti olla joka ilta ohjelma, mutta jotenkin niitä vain putoili aina pois. Heti sunnuntaina jo ei ollut virallista ohjelmaa, jotkut kävivät pelaamassa koripalloa, mutta koska itselläni ei ollut sisäpelikenkiä en mennyt mukaan. Maanantaina sitten olikin jo ohjelmaa, nimittäin meillä oli pari kitaristia mukana ja yksi rumpuja soittava, jotenka ohjelmassa oli laulamista. Tiistaiksi oli yksi ryhmän vetäjistä tehnyt tietokoneella pelin, joka heijastettiin seinälle. Oli kuva, jostain päin talo tai jokin tavara ja se oli peitetty pienillä palasilla, jotka lähtivät yksitellen pois, kunnes joku arvasi mikä asia oli kyseessä. Keskiviikoksi oli suunniteltu ja varattu pulkkamäki laskua, jossa oltaisiin menty gondelilla ylös ja laskettu pulkilla alas. Vaikka keskiviikko oli juuri lumimyrsky päivä, olivat työntekijät siellä sitä mieltä, että on liian vähän lunta. Me uskoimme, että heillä ei vain ollut tarpeeksi työntekijöitä tai muuten vaan intoa avata meitä varten gondelia. Joten sitten ei ollut ohjelmaa, mutta torstaina taas oli ja oikein hauska. Meille oli järjestetty ”casino”, kaikki saivat sellaisia pieniä muovikiekkoja, jotka olivat rahaa ja sitten oli viisi eri peli pistettä. Saimme myös tehdä ”drinkkejä”, mikä tarkoitti että oli mehuja, limppareita ja siirappeja (eri juttu kuin suomessa) ja niitä sai sitten sekoitella. Perjantaina piti olla ehtoollinen, mutta koska salissa pelasi joskus maan parhaita olleita lentopalloilijoita, jätettiin se pois. Sen lisäksi oli koko ajan erilaisia seurapelejä pelattavissa ja niitä pelattiinkin joka ilta.

 

Menu illallisen alkuruoka kurpitsakeitto // Vorspeise, Kürbissuppe

Ruoka oli niin hyvää, että se pitää mainita erikseen. Vissiinkin jo useampana vuotena mukana ollut jopa useamman tähden ravintoloissa työskennellyt kokki piti huolen, että saamme tarpeeksi ruokaa. Pari muuta leiriläistä auttoivat häntä aina keittiössä ja lopuilla leiriläisillä oli vapaaehtoinen keittiö/tiskausvuoro, mutta kaikki kävivät kyllä auttamassa. Saimme siis aamupalan, joka oli erittäin saksalainen hilloineen ja nutelloineen. Sen jälkeen tai jo aikana tuotiin evästarvikkeita esille, jotenka sai tehdä itselleen evässämpylän tai leivän. Evääksi pysti ottamaan myös hedelmän tai suklaa- tai myslipatukan. Niillä piti sitten selvitä puoli seitsemään, jolloinka oli iltaruoka, joka oli aina erittäin hyvää! Torstaina oli jopa pitkä menu illallinen, etu- ja jälkiruokineen, eikä voinut valittaa. Mutta jos rinteestä tullessa oli nälkä, olivat he laittaneet aina tarjolle edellisen päivän tähteet, jotka taisivat siinä päivän aikana huveta pois. Sen lisäksi oli aina hedelmiä ja useimmiten myös jotain kakkua/pullaa tarjolla, iltaisin löytyi myös aina spisiä sun muuta. Koska olimme raahanneet kaikki juomat Saksasta ja niitä piti osasti säästellä, oli koko ajan teetä tarjolla. Tässä kirjoittaessa tulee oikein nälkä...

 

Aamupala edelti aina pieni aamuhartaus // Vor dem Früstück war immer eine kleine andacht

Voisin kertoa tuosta viikosta varmaan parinkin postauksen verran ja uskoisin, että kuvia laitan myöhemminkin kun saan ladattua loputkin, mutta taidan silti pidättäytyä vain tässä postauksessa tekstin osalta. Toivon, että fiilis välittyy tekstin läpi ja kuvien avulla, sillä tuo viikko oli yksi parhaista täällä tähän mennessä.

*******

Hallo wieder! Die Woche in der Schweiz war super und ich schwärme immer noch davon, wenn ich darüber nachdenke. Das Wetter war toll, aber man hat schon gemerkt, dass es in fast 2000 Meter Höhe war, es hat nämlich manchmal ganz schön gewindet (luftet, wie die Schweizer sagen).

Wir trafen uns alle am Sammstag Vormittag auf dem Parktplatz vor der Sporthalle und haben den Bus gepackt. Es war so viel Gepäck, dass wir auch manches mit in den Bus rein nehmen mussten und die letzten Paar Skier wurden auf der Toilette verstaut. Dann, als wir alle Verpflegung, Gepäck und Skier eingeladen hatten, fuhren wir los. Die Fahrt ging ganz gut und hat ca. 4 Stunden gedauert. Wir haben auch eine Pause auf der Schweizer Seite gemacht. Als wir ankamen, mussten wir gleich alles sofort ausladen, weil der Bus wieder zurück nach Hause fuhr.

Pääruoka pitkästä illallisesta // Zwiebelrostbraten war auch lecker

Wir übernachteten in einem Gemeindehaus, das aber dafür vorgesehen war. Es gab über 100 Betten, dass heisst, für uns 50 Teilnehmer gab es viel Platz. Etwa die Hälfte der Teilnehmer waren Familien, alleinreisende Minderjährige waren vielleicht 8 und der Rest waren im Alter zwischen 20 und 30 Jahre. Wir waren in Zimmern nach Alter und Geschlecht eingeteilt und weil in meinem Alter nur drei andere Mädchen waren, haben wir uns zu 4 ein 12 Bett-Zimmer geteilt. Das Haus war auch sonst so riesen gross, im Keller/Untergeschoss gab es eine Sporthalle und dort waren auch die Duschen. Im Erdgeschoss war die Küche, der Esssaal und ein paar andere Sääle, die aber nicht für unseren Gebrauch waren. Im ersten Stock waren nur Bäder, weil die Sääle und die Eingangshalle über zwei Stöcke reichten. Dann im zweiten Stock waren unsere Zimmer. Es gab eine sehr strenge Hausordnung, aber dafür war alles sehr sauber im Haus.

Am Sonntag konnten wir endlich Skifahren gehen. Für den Hinweg zur Gondel hatten wir einen eigenen extra Bus, obwohl es einen kostenlosen Hinbringerbus gab, da der sonst von uns alleine schon voll gewesen wäre. Es waren vielleicht 800 Meter zur Gondel. Am Dienstag sind wir die 800m zu Fuss gegangen, weil wir den Bus verpassten. Mit der Gondel fährt man vielleicht 5 Minuten hoch zu den Pisten. Am Anfang ist ein Schlepplift, der die ganze Zeit offen war, und am Sonntag Vormittag war nur der offen, weil es oben zu doll gewindet hat. Am Nachmittag haben die den sechser Sessellift dann aufgemacht und damit kamen wir dann bis ganz nach Oben. Von oben her kann man dann entweder geradewegs runter fahren oder ganz rechts fahren, und dort zum zweier Sessellift oder zu einem zweiten längeren Schlepplift gehen. Es gab die vier Lifte, aber Pisten gab es viel viel mehr, weil jede Piste wenigstens einmal geteilt wurde. Das Skigebiet war letztendlich nicht so gross, weil es halt nur zwei Hauptplätze ( sechser Sessellift & zweier Sessellift) zum Abfahren gab. Man hat die ganze Zeit Leute von der Freizeit auf der Piste getroffen und wir fuhren auch meistens in einer ziemlich grossen Gruppe.

 

Jälkiroka tehtiin liukuhihna taktiikalla // Beim Nachtisch haben viele mit geholfen

Sonntag und Monntag waren die schwierigsten und schlimmsten Tage zum Skifahren. Ich weiss nicht wie oft ich hingefallen bin und ich glaube an diesen Tagen habe ich auch die Blauenflecke bekommen, die zum  Glück nie weh getan haben. Die Pisten sind halt ein bisschen steiler als die, die ich in Finnland gewöhnt bin. Am ersten Tag hat man natürlich auch an den Muskeln gespürt, dass man etwas getan hat, aber ich habe viel gedehnt und dann ging es. Ich war überrascht, wie sehr man sich konzentrieren musste und wie anstrengend es war. Später, als mir die Pisten bekannt waren und  ich auch sicherer mit dem Skifahren war, ging es dann viel leichter. Am Dienstag war dann fast ein Schneesturm und deshalb war nur der erste Schlepplift offen und ich bin nur einmal abgefahren (aber bin zur Gondel zu Fuss gegangen). Den Rest des Tages verbrachten wir in der Hütte und haben auf besseres Wetter gehofft. Aber die Pause war auch gut, weil am Mittwoch lief es viel besser. Es hat immer noch geschneit, aber die Pisten waren jetzt wegen des Neuschnees viel besser. Ich hatte nur manchmal Probleme mit meiner Skibrille, weil wenn die Sonne nicht scheinte, hab ich nur weiss gesehen und konnte nicht sehen wenn eine Welle kommt oder es steiler runter geht. Aber trotzdem musste ich im Tiefschnee fahren und es hat wahnsinnig viel Spass gemacht. Am Donnerstag war es noch besser zum Abfahren. Weil die Sonne scheinte und es trotzdem kalt war, waren die Pisten perfekt. Am Freitag war fast gleich gutes Wetter, nur der Tiefschnee war halt eher eine schlechte Piste als Tiefschnee, aber dann konnte man die Pisten geniesen.

 

Pokeri ei sitten ollutkaan niin helppo // In Poker war ich, dann auch nicht mehr so gut

Wir sollten eigentlich jeden Abend irgendein Programm haben, aber irgendwie fiel immer wieder etwas aus. Am Monntag haben wir verschiedene Lieder gesungen und eine kleine Band hat uns begleitet. Dann am Dienstag haben wir ein Spiel zusammen gespielt, wo man raten musste, was das Bild darstellt, das sich hinter den Puzzelteilen versteckt. Am Mittwoch ist das Programm ausgefallen. Wir wollten Schlittenfahren gehen, aber die Angestellten vom Skilift hatten warscheinlich keine Lust die Gondel für uns aufzumachen und sagten nur, dass zu wenig Schnee liegt. Naja da konnte man anderer Meinungen sein. Am Donnerstag hatte ein Leiter eine kleines Casino aufgebaut und wir durften Poker, Blackjack usw. mit Spielgeld spielen und natürlich auch ”Drinks” zubereiten. Am Freitag wollten wir eigentlich gemeinsam das Abendmal feiern, aber weil in der Sporthalle einVolleyballspiel war und manche es schauen wollten, haben wir es ausfallen lassen. Ausserdem gab es noch immer Gemeintschaftsspiele und wir haben fast jeden Abend etwas gespielt.

Aamupala oli erittäin saksalainen // Der Früstück war ein sehr deutsches Früstück

Das Essen war so gut, dass ich es extra betonen muss. Morgens hatten wir natürlich Frühstück und danach konnte man Vesper machen zum mitnehmen. Man konnte auch Obst und Schoko- oder Mysliriegel mitnehmen. Damit sollte man bis zum Abendessen klar kommen, aber wenn man nach dem Skifahren Hunger hatte, haben die von der Küche auch noch die Reste vom Vortag hingestellt. Meistens gab es auch irgendeinen Kuchen, und Obst gab es die ganze Zeit. Dann um halb sieben, hatten wir warmes Abendessen. Wir hatten einen Koch mit und er hat immer  für uns alle gekocht, mit Hilfe von paar Freiwilligen. Es war echt lecker, am Donnerstag hatten wir sogar drei Gänge Menu! Ich bekomme Hunger beim Schreiben...

Valmis jälkiruoka odottaa syöjäänsä // Fertiges Nachtisch zum essen

Ich könnte über die Woche noch ewig weiter erzählen und ich glaube Bilder werde ich noch lange zeigen (wenn ich die letzten runter geladen habe). Wenn ihr Fragen habt, könnt ihr ruhig fragen. Ich hoffe die Stimmung kommt auch zu euch rüber, durch den Text und die Bilder. Die Woche war bisher eine von den Besten in meinem Austauschjahr.

Pojilla oli joku ilta hauskaa ja he kävelivät nuo pahvilaatikot päässä menemään //

Ich hoffe, dass die jungs nicht böse sind, aber ich fand die Schachteln witzig