Viikko johonka tulen usein palaamaan mielessäni // Eine von der besten Wochen bisher

Hei vaan taas! Oli kyllä iha mahtava viikko Sveitsissä ja olen vieläkin innoissani, kun mietin sitä!! Siitä on nyt muutama viikko ja hieman hassua, kun täällä kotona kukkii jo ensimmäiset kukat ja siellä Sveitsissä 1000 metrin korkeudessa tuiskusi lunta vaan eikä keväästä tietoakaan. Sää oli siis pääosin tosi hyvä, mutta huomasi kyllä varsinkin korkeimmilla rinteillä, että silloin oltiin jo 2000metrin korkeudessa.

 Näkymät ruokasalin ikkunasta // Sicht von der Esssal Fenster

Lähtö oli siis lauantai aamuna/aamupäivänä erään ison liikuntahallin parkkipaikalta ja kaikki 50 henkeä toivat tavaransa siihen bussin viereen, jossa tutkailtiin tavaramäärää. Suurin osa vei vielä autonsa takaisin kotiin, sillä se ei ole mikään turvallisin paikka jättää auto viikoksi seisomaan. Me siis otimme kaikki ruuat, juomat (saksalaiset juo pääasiassa vaan wichyä), vessapaperit ja mitä nyt ikinä tarvitseekaan, koko viikoksi mukaan, joten tavaramäärä oli aivan valtava. Bussin alaosa, johon kaikki ruoka ja matkatavarat menivät oli niin täynnä, että aina tipahti pari monoa luukkua avatessa, osa tavaroista piti pakata hattuhyllylle, kun ei muualle mahtunut. Suksia ja lautojakin oli niin monet, että loput, jotka eivät mahtuneet bussin takaosassa olleeseen suksitilaan, laitettiin vessaan seisomaan, jotenka vessa ei ollut käytössä. Sitten lähti noin neljän tunnin matka Sveitsiin, pysähdyttiin kerran rajan tuolla puolen, mutta muuten ajettiin vaan. Perillä saimme sitten purkaa koko lastin heti, sillä bussi lähti takaisin kotiin.

Meidän huoneemme/sänkymme // Unser Zimmer/Betten

Majoittauduimme seurakuntatalossa, joka oli minusta tosin ennemminkin iso leirikeskus ilman pihavarustelua. Se oli suunniteltu yli 100 hengelle, jotenka meille 50 ihmiselle oli aika paljon tilaa oleskella. Leirihän oli alkujaan perheleiri, mutta vain 7 perhettä kattoi vain noin puolet osallistujista, sen lisäksi meitä alaikäisiä ilman perhettä oli ehkä 8 ja melkein kaikki loput olivat 20-30 vuotiaita aktiivi-ihmisiä. Me alaikäiset ilman perhettä olimme periaatteessa niitä ylimääräisiä ja sen takia kaksi ystävällistä nuorta-aikuista olivat meidän ”huoltajiamme” (kyllä ne ehkä vähän kahto jopa perään, ainakin jos pahasti kaatu rinteessä). Olimme huoneissa sukupuolen ja iän mukaan, jotenka olin huoneessa kolmen kaverin kanssa. Meillä oli 12 hengen huone neljästään, jotenka tilaa riitti. Talo oli rinnetalo, jotenka siellä oli kaksi ”kellarikerrosta”, jossa oli liikuntasali ja suihkut, sitten ensimmäisessä kerroksessa oli suurkeittiö ja ruokailutila (+toinen tila, joka ei ollut meidän käytössä). Toisessa kerroksessa oli vain kylpyhuoneet, sillä valtava eteinen ja kaksi tilaa/salia olivat kahden kerroksen korkuisia, ja kaikkein ylimmässä kerroksessa oli meidän huoneet, lisäksi myös paikan omistavan perheen asunto. Talossa kuulosti olevan hyvin tiukat säännöt siivoamisesta tavaroiden sijaintiin asti, mutta se oli myös hyvin siisti ja loppujen lopuksi sääntöjä oli helppo noudattaa.

"Drinkit" oli hauskan värisiä, vaikka maku ei aina osunutkaan ihan kohdilleen //

"Die Drinks" sahen schön aus, aber der geschmack war nicht immer das beste

Sunnnuntaina pääsimme vihdoin laskemaan. Meille oli menomatkalle tilattu oma extra bussi, vaikka yleiset bussit olivat myös ilmaisia, sillä olisimme muuten täyttäneet koko bussin. Talolta Gondelille oli ehkä 800metriä ja tiistaina jopa kävelin ne parin kaverin kanssa alkulämmittelyksi, kun ei aivan ehditty bussiin. Sitten gondelilla noin 5min ylös sinne itse rinteiden luokse ja ylhäällä sitten lähti ankkurihissi ensimmäiseen rinteeseen. Ensimmäinen ankkurihissi oli aina auki ja sunnuntai aamupäivällä siinä sai jonotta aika pitkään, koska mitkään muut hissit eivät olleet auki kovan tuulen takia. Iltapäivällä aukesi kuuden istuttava hissi ja sillä pääsimme sitten aivan ylös asti, jossa tosin tuuli edelleen tosi kovasti, mutta mentiin silti. Jos lähti ylhäältä tarpeeksi oikealle pääsi vielä toiselle pidemmälle ankkurihissille ja kahden istuttavalle hissille, mutta nekään eivät aina ollet auki, emmekä sunnuntaina siellä laskeneet. Joka rinteen yläpäässä oli jotenkin jakauma, että pääsi vähintään kahta eri rinnettä alas ja näistä rinteistä jakautui useimmiten vielä pienempiä reittejä. Paikka ei loppujenlopuksi ollut kovin iso, sillä oli vain kaksi pää aluetta ja alueen sisällä törmäsi jatkuvasti muihinkin leiriläisiin. Me nuoriso laskettiin muutenkin yleensä aika isossa ryhmässä.

Jostain ikkunasta ( ehkä bussista) otettu, kivat maisemat oli //

Durch Fenster genommen, vielleicht in Buss, es war so schön 

Sunnuntai ja maanantai olivat hankalimmat päivät ja silloin kaaduin ja lensin niin monta kertaa, että en edes pysynyt laskuissa mukana. Ne rinteet oli hieman jyrkempiä kuin kasurila, johonka olen tottunut. Iltapäivää kohden aina vain huononi osaaminen, se otti reisiin aika kovasti, mutta eniten oli psyykkinen kunto kovilla, sillä siinä piti oikein keskittyä että miten laskee ja mistä laskee. Tiistaina olikin sitten vain yhden laskun päivä, sillä keli oli todella huono (lumimyrsky) ja oli vain ensimmäinen ankkurihissi auki. Oltiin kuitenkin pitkään rinnekahvilassa odottelemassa parempaa keliä jota ei tullut, mutta ainakin kahvila tienasi hyvin sinä päivänä. Keskiviikkona satoi edelleen lunta, mutta huom satoi ei myrskynnyt, jotenka oli kaikki hissit auki ja parin päivän lumisateen ansiosta lunta oli riittävästi. Tiistain tauko auttoi paljon, sillä keskiviikosta lähtien minun laskeminen vain parani, varmasti myös helpotti kun rupesi tuntemaan reitit ja mistä on parasta laskea. Kun aurinko ei paistanut en nähnyt laseillani kovinkaan pitkälle tai no näin joo, mutta näin pääosin valkoista, jotenka ei tiennyt milloinka tulee jyrkempää ja milloinka loivempaa tai hieman ylöspäin menevää mäkeä ja lumisateessa kaikki vaikeutui ennestään. En tiedä olenko ennen ollut näin paha yllytyshullu, mutta tuolla viikolla ainakin löysin itsestäni sellaisen, nimittäin näkyvyys oli ehkä kaksi metriä, mutta silti oli pakko mennä syvälumeen laskemaan. Ja koska en nähnyt mitään lensin sillä lyhyellä matkalla aika kiitettävän monta kertaa, siinä oli hyvänä puolena, että lumi on pehmeää joten se oli vain hauskaa. Torstaina oli paras sää, sillä aurinko paistoi, mutta oli sopivan kylmä, että rinteet kesti aika pitkään hyvänä ja aiempien päivien lumisateen jäljiltä luntakin riitti. Voisin sanoa, että keskiviikko ja torstai olivat parhaimpia päiviä laskemisen kannalta. Perjantaina oli hieman enempi pilviä kuin torstaina, mutta rinteet olivat yhtä hyvässä kunnossa, jotenka ei valittamista. Tosin syvälumi alueita ei enää ollut, sillä keskiviikon ja torstain ahkera syvälumi laskeminen, oli tehnyt niistä ennemminkin vain huonon/hoitamattoman rinteen näköisiä.

 

Näkymät keittiöön // Sicht in die Küche

Lihasjumeja ei tullut paljoakaan, sillä venyttelin joka ilta ja aamu huolellisesti. Selkä ja niska olivat pahimmat jumituksen kohteet niiden kaatumisten takia, mutta ei ne ainakaan laskemista haitannut. Hauskinta oli, että venyin leirin jälkeen jopa enemmän kuin pitkään aikaan aikaisemmin. Mustelmiakin tuli vain kolme, jotka oli tosin senkin edestä tosi pahan näköisiä. En vain osaa yhtään sanoa milloinka ne tulivat, sillä niihin ei sattunut ollenkaan, mutta veikkaisin sunnuntain ja maanantain laskuja syyksi.

Black Jackin tajusin nopeesti, joten "rahaa" kertyi //

In Black Jack war ich ziemlich gut und hab viel "Geld" bekommen

Meillä piti olla joka ilta ohjelma, mutta jotenkin niitä vain putoili aina pois. Heti sunnuntaina jo ei ollut virallista ohjelmaa, jotkut kävivät pelaamassa koripalloa, mutta koska itselläni ei ollut sisäpelikenkiä en mennyt mukaan. Maanantaina sitten olikin jo ohjelmaa, nimittäin meillä oli pari kitaristia mukana ja yksi rumpuja soittava, jotenka ohjelmassa oli laulamista. Tiistaiksi oli yksi ryhmän vetäjistä tehnyt tietokoneella pelin, joka heijastettiin seinälle. Oli kuva, jostain päin talo tai jokin tavara ja se oli peitetty pienillä palasilla, jotka lähtivät yksitellen pois, kunnes joku arvasi mikä asia oli kyseessä. Keskiviikoksi oli suunniteltu ja varattu pulkkamäki laskua, jossa oltaisiin menty gondelilla ylös ja laskettu pulkilla alas. Vaikka keskiviikko oli juuri lumimyrsky päivä, olivat työntekijät siellä sitä mieltä, että on liian vähän lunta. Me uskoimme, että heillä ei vain ollut tarpeeksi työntekijöitä tai muuten vaan intoa avata meitä varten gondelia. Joten sitten ei ollut ohjelmaa, mutta torstaina taas oli ja oikein hauska. Meille oli järjestetty ”casino”, kaikki saivat sellaisia pieniä muovikiekkoja, jotka olivat rahaa ja sitten oli viisi eri peli pistettä. Saimme myös tehdä ”drinkkejä”, mikä tarkoitti että oli mehuja, limppareita ja siirappeja (eri juttu kuin suomessa) ja niitä sai sitten sekoitella. Perjantaina piti olla ehtoollinen, mutta koska salissa pelasi joskus maan parhaita olleita lentopalloilijoita, jätettiin se pois. Sen lisäksi oli koko ajan erilaisia seurapelejä pelattavissa ja niitä pelattiinkin joka ilta.

 

Menu illallisen alkuruoka kurpitsakeitto // Vorspeise, Kürbissuppe

Ruoka oli niin hyvää, että se pitää mainita erikseen. Vissiinkin jo useampana vuotena mukana ollut jopa useamman tähden ravintoloissa työskennellyt kokki piti huolen, että saamme tarpeeksi ruokaa. Pari muuta leiriläistä auttoivat häntä aina keittiössä ja lopuilla leiriläisillä oli vapaaehtoinen keittiö/tiskausvuoro, mutta kaikki kävivät kyllä auttamassa. Saimme siis aamupalan, joka oli erittäin saksalainen hilloineen ja nutelloineen. Sen jälkeen tai jo aikana tuotiin evästarvikkeita esille, jotenka sai tehdä itselleen evässämpylän tai leivän. Evääksi pysti ottamaan myös hedelmän tai suklaa- tai myslipatukan. Niillä piti sitten selvitä puoli seitsemään, jolloinka oli iltaruoka, joka oli aina erittäin hyvää! Torstaina oli jopa pitkä menu illallinen, etu- ja jälkiruokineen, eikä voinut valittaa. Mutta jos rinteestä tullessa oli nälkä, olivat he laittaneet aina tarjolle edellisen päivän tähteet, jotka taisivat siinä päivän aikana huveta pois. Sen lisäksi oli aina hedelmiä ja useimmiten myös jotain kakkua/pullaa tarjolla, iltaisin löytyi myös aina spisiä sun muuta. Koska olimme raahanneet kaikki juomat Saksasta ja niitä piti osasti säästellä, oli koko ajan teetä tarjolla. Tässä kirjoittaessa tulee oikein nälkä...

 

Aamupala edelti aina pieni aamuhartaus // Vor dem Früstück war immer eine kleine andacht

Voisin kertoa tuosta viikosta varmaan parinkin postauksen verran ja uskoisin, että kuvia laitan myöhemminkin kun saan ladattua loputkin, mutta taidan silti pidättäytyä vain tässä postauksessa tekstin osalta. Toivon, että fiilis välittyy tekstin läpi ja kuvien avulla, sillä tuo viikko oli yksi parhaista täällä tähän mennessä.

*******

Hallo wieder! Die Woche in der Schweiz war super und ich schwärme immer noch davon, wenn ich darüber nachdenke. Das Wetter war toll, aber man hat schon gemerkt, dass es in fast 2000 Meter Höhe war, es hat nämlich manchmal ganz schön gewindet (luftet, wie die Schweizer sagen).

Wir trafen uns alle am Sammstag Vormittag auf dem Parktplatz vor der Sporthalle und haben den Bus gepackt. Es war so viel Gepäck, dass wir auch manches mit in den Bus rein nehmen mussten und die letzten Paar Skier wurden auf der Toilette verstaut. Dann, als wir alle Verpflegung, Gepäck und Skier eingeladen hatten, fuhren wir los. Die Fahrt ging ganz gut und hat ca. 4 Stunden gedauert. Wir haben auch eine Pause auf der Schweizer Seite gemacht. Als wir ankamen, mussten wir gleich alles sofort ausladen, weil der Bus wieder zurück nach Hause fuhr.

Pääruoka pitkästä illallisesta // Zwiebelrostbraten war auch lecker

Wir übernachteten in einem Gemeindehaus, das aber dafür vorgesehen war. Es gab über 100 Betten, dass heisst, für uns 50 Teilnehmer gab es viel Platz. Etwa die Hälfte der Teilnehmer waren Familien, alleinreisende Minderjährige waren vielleicht 8 und der Rest waren im Alter zwischen 20 und 30 Jahre. Wir waren in Zimmern nach Alter und Geschlecht eingeteilt und weil in meinem Alter nur drei andere Mädchen waren, haben wir uns zu 4 ein 12 Bett-Zimmer geteilt. Das Haus war auch sonst so riesen gross, im Keller/Untergeschoss gab es eine Sporthalle und dort waren auch die Duschen. Im Erdgeschoss war die Küche, der Esssaal und ein paar andere Sääle, die aber nicht für unseren Gebrauch waren. Im ersten Stock waren nur Bäder, weil die Sääle und die Eingangshalle über zwei Stöcke reichten. Dann im zweiten Stock waren unsere Zimmer. Es gab eine sehr strenge Hausordnung, aber dafür war alles sehr sauber im Haus.

Am Sonntag konnten wir endlich Skifahren gehen. Für den Hinweg zur Gondel hatten wir einen eigenen extra Bus, obwohl es einen kostenlosen Hinbringerbus gab, da der sonst von uns alleine schon voll gewesen wäre. Es waren vielleicht 800 Meter zur Gondel. Am Dienstag sind wir die 800m zu Fuss gegangen, weil wir den Bus verpassten. Mit der Gondel fährt man vielleicht 5 Minuten hoch zu den Pisten. Am Anfang ist ein Schlepplift, der die ganze Zeit offen war, und am Sonntag Vormittag war nur der offen, weil es oben zu doll gewindet hat. Am Nachmittag haben die den sechser Sessellift dann aufgemacht und damit kamen wir dann bis ganz nach Oben. Von oben her kann man dann entweder geradewegs runter fahren oder ganz rechts fahren, und dort zum zweier Sessellift oder zu einem zweiten längeren Schlepplift gehen. Es gab die vier Lifte, aber Pisten gab es viel viel mehr, weil jede Piste wenigstens einmal geteilt wurde. Das Skigebiet war letztendlich nicht so gross, weil es halt nur zwei Hauptplätze ( sechser Sessellift & zweier Sessellift) zum Abfahren gab. Man hat die ganze Zeit Leute von der Freizeit auf der Piste getroffen und wir fuhren auch meistens in einer ziemlich grossen Gruppe.

 

Jälkiroka tehtiin liukuhihna taktiikalla // Beim Nachtisch haben viele mit geholfen

Sonntag und Monntag waren die schwierigsten und schlimmsten Tage zum Skifahren. Ich weiss nicht wie oft ich hingefallen bin und ich glaube an diesen Tagen habe ich auch die Blauenflecke bekommen, die zum  Glück nie weh getan haben. Die Pisten sind halt ein bisschen steiler als die, die ich in Finnland gewöhnt bin. Am ersten Tag hat man natürlich auch an den Muskeln gespürt, dass man etwas getan hat, aber ich habe viel gedehnt und dann ging es. Ich war überrascht, wie sehr man sich konzentrieren musste und wie anstrengend es war. Später, als mir die Pisten bekannt waren und  ich auch sicherer mit dem Skifahren war, ging es dann viel leichter. Am Dienstag war dann fast ein Schneesturm und deshalb war nur der erste Schlepplift offen und ich bin nur einmal abgefahren (aber bin zur Gondel zu Fuss gegangen). Den Rest des Tages verbrachten wir in der Hütte und haben auf besseres Wetter gehofft. Aber die Pause war auch gut, weil am Mittwoch lief es viel besser. Es hat immer noch geschneit, aber die Pisten waren jetzt wegen des Neuschnees viel besser. Ich hatte nur manchmal Probleme mit meiner Skibrille, weil wenn die Sonne nicht scheinte, hab ich nur weiss gesehen und konnte nicht sehen wenn eine Welle kommt oder es steiler runter geht. Aber trotzdem musste ich im Tiefschnee fahren und es hat wahnsinnig viel Spass gemacht. Am Donnerstag war es noch besser zum Abfahren. Weil die Sonne scheinte und es trotzdem kalt war, waren die Pisten perfekt. Am Freitag war fast gleich gutes Wetter, nur der Tiefschnee war halt eher eine schlechte Piste als Tiefschnee, aber dann konnte man die Pisten geniesen.

 

Pokeri ei sitten ollutkaan niin helppo // In Poker war ich, dann auch nicht mehr so gut

Wir sollten eigentlich jeden Abend irgendein Programm haben, aber irgendwie fiel immer wieder etwas aus. Am Monntag haben wir verschiedene Lieder gesungen und eine kleine Band hat uns begleitet. Dann am Dienstag haben wir ein Spiel zusammen gespielt, wo man raten musste, was das Bild darstellt, das sich hinter den Puzzelteilen versteckt. Am Mittwoch ist das Programm ausgefallen. Wir wollten Schlittenfahren gehen, aber die Angestellten vom Skilift hatten warscheinlich keine Lust die Gondel für uns aufzumachen und sagten nur, dass zu wenig Schnee liegt. Naja da konnte man anderer Meinungen sein. Am Donnerstag hatte ein Leiter eine kleines Casino aufgebaut und wir durften Poker, Blackjack usw. mit Spielgeld spielen und natürlich auch ”Drinks” zubereiten. Am Freitag wollten wir eigentlich gemeinsam das Abendmal feiern, aber weil in der Sporthalle einVolleyballspiel war und manche es schauen wollten, haben wir es ausfallen lassen. Ausserdem gab es noch immer Gemeintschaftsspiele und wir haben fast jeden Abend etwas gespielt.

Aamupala oli erittäin saksalainen // Der Früstück war ein sehr deutsches Früstück

Das Essen war so gut, dass ich es extra betonen muss. Morgens hatten wir natürlich Frühstück und danach konnte man Vesper machen zum mitnehmen. Man konnte auch Obst und Schoko- oder Mysliriegel mitnehmen. Damit sollte man bis zum Abendessen klar kommen, aber wenn man nach dem Skifahren Hunger hatte, haben die von der Küche auch noch die Reste vom Vortag hingestellt. Meistens gab es auch irgendeinen Kuchen, und Obst gab es die ganze Zeit. Dann um halb sieben, hatten wir warmes Abendessen. Wir hatten einen Koch mit und er hat immer  für uns alle gekocht, mit Hilfe von paar Freiwilligen. Es war echt lecker, am Donnerstag hatten wir sogar drei Gänge Menu! Ich bekomme Hunger beim Schreiben...

Valmis jälkiruoka odottaa syöjäänsä // Fertiges Nachtisch zum essen

Ich könnte über die Woche noch ewig weiter erzählen und ich glaube Bilder werde ich noch lange zeigen (wenn ich die letzten runter geladen habe). Wenn ihr Fragen habt, könnt ihr ruhig fragen. Ich hoffe die Stimmung kommt auch zu euch rüber, durch den Text und die Bilder. Die Woche war bisher eine von den Besten in meinem Austauschjahr.

Pojilla oli joku ilta hauskaa ja he kävelivät nuo pahvilaatikot päässä menemään //

Ich hoffe, dass die jungs nicht böse sind, aber ich fand die Schachteln witzig